Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
ESITELMÄT<br />
Kasvinsuojelu<br />
Kasvinsuojelu<br />
Perunan Y-viruksen levintä ja torjunta<br />
HG-siementuotantoalueella<br />
Sascha Kirchner 1,2 , Lea Hiltunen 2 , Thomas Döring 3 , Jarmo Ketola 4 , Anu Kankaala 2 , Elina Virtanen 2<br />
ja Jari Valkonen 1<br />
1. Maataloustieteiden laitos, PL 27, 00014 Helsingin yliopisto<br />
2. MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, PL 413, 90014 Oulun yliopisto<br />
3. The Organic Research Centre, Elm Farm, Hamstead Marshall, Berkshire, RG 20 0HR, UK<br />
4. MTT Kasvintuotannon tutkimus, 31600 Jokioinen<br />
TIIVISTELMÄ<br />
Perunan Y-virus on kirvojen levittämä, yleisin<br />
ja haitallisin perunaa vaivaava virus. Y-viruksen<br />
leviämistä ei voi estää kemiallisin ruiskutuksin,<br />
joten torjunta perustuu terveen siemenperunan<br />
käyttöön ja kestävien lajikkeiden viljelyyn. Tällä<br />
vuosituhannella ongelmaksi on muodostunut<br />
Y-viruksen uusi rotu, johon nykyisten lajikkeiden<br />
kestävyys ei tehoa. Uusi rotu on oireeton monissa<br />
perunalajikkeissa ja on siten pystynyt leviämään<br />
ympäri maailman ja yleistymään perunantuotantoalueilla.<br />
Ongelma havaittiin Suomessa 2000-<br />
luvun puolivälissä siementarkastuksen yhteydessä<br />
poikkeuksellisen pahoina Y-virussaastuntoina.<br />
Tutkimustulokset osoittivat uuden Y-virusrodun<br />
tulleen meilläkin vallitsevaksi. Siemenperunasta<br />
n. 75 % tuotetaan Pohjois-Pohjanmaalla. Tyrnävän<br />
ja Limingan pellot muodostavat erityisen<br />
korkealaatuisen siemenperunan tuottamiseen<br />
sopivan alueen (High Grade Seed Potato Production<br />
Zone), jolla on Euroopan Unionin hyväksyntä.<br />
Erityisasema perustuu EU:n kasvinsuojelulainsäädännön<br />
tuntemien, perunalle vaarallisten kasvintuhoojien<br />
puuttumiseen. Vastaavia alueita on<br />
muualla Euroopassa vain neljä: Pohjois-Saksassa,<br />
Skotlannissa, Irlannissa ja Azorien saarilla Portugalissa.<br />
Y-virusongelmien levittyä siementuotantoon<br />
kotimainen ruoka- ja teollisuusperunantuotantokin<br />
olivat vaarassa siemenpulan takia. Siten<br />
Y-viruksen leviämisen ja torjunnan selvittämiseen<br />
HG-alueella tarvittiin tutkimusta, johon myös<br />
siemenperunaa tuottavat yhtiöt ja sopimusviljelijät<br />
osallistuivat. HG-alueen perunaviljelyksiltä (6 tai<br />
7 peltoa/kasvukausi) pyydystettiin kirvoja keltaansoilla<br />
vuosina 2007–2009. Pyydystys aloitettiin<br />
juuri ennen perunan taimettumista ja sitä jatkettiin<br />
sadonkorjuuseen asti. Ansat koettiin kaksi<br />
kertaa viikossa. Kirvojen määrä laskettiin ja lajit<br />
määritettiin. Heti taimettumisen jälkeen taimista<br />
testattiin Y-virus kasvuston lähtökohtaisen Y-<br />
virussaastunnan selvittämiseksi. Myös sato testattiin,<br />
jotta Y-viruksen kertautuminen kasvukauden<br />
aikana voitiin määrittää. Kolmen kasvukauden<br />
aikana pyydystettiin 30,788 kirvaa, jotka tunnistettiin<br />
yksitellen. Ne edustivat yli 80 lajia, joista<br />
yhdeksän on aiemmissa tutkimuksissa havaittu<br />
Y-viruksen levittäjiksi (vektoreiksi). Tärkeimpien<br />
vektorilajien määrittämiseksi vertailtiin käytettävissä<br />
olevia tuloksia ja taustatietoja Akaike’n<br />
kriittiseen informaationtarkasteluun perustuvalla<br />
menetelmällä. Parhaiten Y-viruksen kertautumista<br />
selittäviä muuttujia käytettiin sen jälkeen tärkeimmän<br />
vektorilajin tunnistamiseen mallinnuksen<br />
avulla. Papu- eli juurikaskirvan (Aphis fabae)<br />
esiintyminen runsain määrin heti taimettumisen<br />
jälkeen selitti yksinään Y-viruksen kertautumisen.<br />
Muilla kirvalajeilla ei ollut mainittavaa merkitystä.<br />
Taimettumisvaiheessa kirvojen laskeutumista<br />
kasveille voidaan ehkäistä katteiden avulla, sillä<br />
paljaan maan peittävä kate vähentää lentävän<br />
kirvan mahdollisuutta erottaa yksittäisiä kasveja<br />
taustasta. Myös mineraaliöljyruiskutukset lehdille<br />
ehkäisevät kirvojen viruslevitystä. Kummallakin<br />
menetelmällä voitiin vähentää Y-viruksen kertautumista<br />
50–60 %, kun taas kirvatorjunta-aineilla<br />
ei havaittu vaikutusta Y-viruslevintään.<br />
Ei-patogeenisten Streptomyces-bakteerien vuorovaikutus<br />
rupibakteerien kanssa ja potentiaali biologisessa<br />
ruventorjunnassa<br />
Lea Hiltunen 1 , Arjo Kangas 2 , Elina Virtanen 1 ja Jari Valkonen 3<br />
1. MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, PL 413, 90014 Oulun yliopisto<br />
2. MTT Kasvintuotannon tutkimus, 61400 Ylistaro<br />
3. Maataloustieteiden laitos, PL 27, 00014 Helsingin yliopisto<br />
ASIASANAT<br />
Perunarupi, Streptomyces spp., biologinen torjunta, antagonisti<br />
TIIVISTELMÄ<br />
Perunarupi on maailmanlaajuisesti yksi merkittävimmistä<br />
perunan ulkoista laatua pilaavista<br />
kasvitaudeista. Sitä aiheuttavat säde- eli Streptomyces-bakteerit.<br />
Meillä Suomessa perunarupea<br />
aiheuttavat tavallinen rupibakteeri, Streptomyces<br />
scabies, ja pohjanrupibakteeri, S. turgidiscabies, jotka<br />
voivat esiintyä samoilla pelloilla ja jopa samoissa<br />
rupilaikuissa. Perunarupi on vaikeasti torjuttava<br />
tauti, sillä se säilyy maassa ja leviää maan välityksellä.<br />
Yksipuolisessa viljelykierrossa rupibakteerien<br />
määrä maassa kasvaa lisäten tautiriskiä. Ilman<br />
perunaakin rupibakteerit säilyvät maassa vuosikausia,<br />
sillä ne kykenevät hyödyntämään maassa<br />
olevaa kasvijätettä ja muuta orgaanista ainetta.<br />
Perunapelloilla voi kehittyä luonnostaan rupibakteereille<br />
antagonistinen mikrobilajisto, minkä seurauksena<br />
ruven syntyminen hidastuu. Aiemmissa<br />
tutkimuksissa antagonisteiksi ovat osoittautuneet<br />
mm. sädebakteerien ei-patogeeniset lajit tai kannat.<br />
Tässä työssä selvitettiin rupea aiheuttavien ja<br />
ei-patogeenisten sädebakteerien vuorovaikutuksia<br />
sekä mahdollisuutta hyödyntää ei-patogeenisia<br />
Streptomyces-kantoja ruventorjunnassa.<br />
Sädebakteerien vuorovaikutuksia tutkittiin<br />
laboratorio-, kasvihuone- ja kenttäoloissa.<br />
Pohjanrupibakteeri esti tavallisen rupibakteerin<br />
kasvua laboratoriokokeissa, mikä viittaa siihen,<br />
että nämä rupibakteerilajit ovat kilpailijoita keskenään.<br />
Pohjanrupibakteeri näyttääkin olevan<br />
tavallista rupibakteeria sopeutuvampi ja kilpailukykyisempi<br />
ruvenaiheuttaja. Kun sitä lisäksi<br />
tavataan meillä yleisesti, tulokset viittaavat siihen,<br />
että pohjanrupibakteeri on merkittävä ruvenaiheuttaja<br />
Suomessa.<br />
Potentiaaliset antagonistit, ts. rupilaikusta eristetty<br />
ei-patogeeninen sädebakteerikanta sekä kaupallisen<br />
biotorjuntavalmisteen sädebakteerikanta<br />
(S. griseoviridis), hidastivat rupibakteerien kasvua<br />
laboratorio-oloissa sekä estivät pohjanrupibakteerin<br />
aiheuttamien rupioireiden kehittymistä<br />
kasvihuoneessa. Lisäksi rupilaikusta eristetty sädebakteerikanta<br />
vähensi rupibakteerien elävyyttä<br />
pellolla kasvaneiden perunoiden rupilaikuissa.<br />
Monivuotisissa kenttäkokeissa, joissa antagonistikäsittelyt<br />
toistettiin vuosittain samoilla paikoilla,<br />
molemmilla käytetyillä sädebakteerikannoilla oli<br />
antagonistisia vaikutuksia rupibakteereja vastaan.<br />
Perunasta eristetty Streptomyces-kanta vähensi<br />
rupea molemmilla koepaikoilla sekä alttiilla että<br />
kestävällä perunalajikkeella, kun taas kaupallinen<br />
biotorjunta-valmiste oli tehokas toisella koepaikalla.<br />
Rupibakteereille antagonistinen mikrobilajiston<br />
kehittymistä koepaikoilla seurataan tulevina<br />
kasvukausina. Jatkotutkimukset ovat tarpeen<br />
biologisen torjunnan kehittämiseksi toimivaksi ja<br />
vakaaksi taudinhallintakeinoksi.<br />
72 <strong>Maataloustieteen</strong> Päivät <strong>2012</strong> <strong>Maataloustieteen</strong> Päivät <strong>2012</strong> 73
Change language