Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
POSTERIT<br />
Maidon- ja lihantuotanto<br />
71 72<br />
Laiduntavien lypsylehmien jatkuva pötsin pH:n<br />
mittaaminen<br />
Säilörehun korjuuajan vaikutus nurmisatoon<br />
ja lypsylehmien väkirehutäydennykseen<br />
Elina Juutinen 1 , Auvo Sairanen 1 , Arja Korhonen 2<br />
1. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka,<br />
etunimi.sukunimi@mtt.fi<br />
2. Savonia-ammattikorkeakoulu, PL 72, Haukisaarentie 2, 74101 Iisalmi, etunimi.sukunimi@savonia.fi<br />
TIIVISTELMÄ<br />
Pötsin pH asettaa rajat korkeatuottoisen lypsylehmän<br />
ruokinnan suunnitteluun. pH:n yläraja tulee<br />
vastaan ruokintahäiriötapauksissa, esimerkiksi<br />
ureamyrkytyksessä. Pötsin pH:n alaraja saavutetaan<br />
ruokinnan intensiteettiä nostettaessa, kun<br />
tavoitellaan mahdollisimman suurta maitotuotosta<br />
tai ruokinnallisissa virheissä. Maitotuotosintensiteetin<br />
nosto tapahtuu nurmirehun sulavuuden<br />
ja/tai väkirehumäärän noston avulla.<br />
Koetoiminnassa parsinavetan kokoaikalaiduntavien<br />
lehmien väkirehun jako on onnistunut 12<br />
kiloon/vrk saakka, kun väkirehut on jaettu aamu<br />
ja iltalypsyn yhteydessä heti sisälle oton jälkeen<br />
ja juuri ennen laitumelle laskua. Jakokertoja tulee<br />
tällöin neljä kpl/vrk. Lypsyasemanavetassa kokoaikalaiduntavilla<br />
lehmillä on vain kaksi väkirehun<br />
jakokertaa vuorokaudessa. Ongelmana voi olla<br />
pötsin pH:n lasku, mikä voi johtaa hapanpötsiin.<br />
Seurauksena on syönnin ja maitotuotoksen pieneneminen<br />
ja mm. sorkkasairauksien riski lisääntyvät.<br />
Osa-aikalaiduntaville väkirehu voidaan jakaa<br />
useamman kerran päivässä, jolloin väkirehun<br />
kerta-annos on pieni. Rehun valkuainen puskuroi<br />
pötsin pH:n muutosta, joten valkuaisen lisääminen<br />
voi pienentää pötsin pH:n muutoksia.<br />
Maitotiloilla ei ole rutiininomaista mittaustapaa<br />
pötsin pH:n määrittämiseen. pH:n muutosten<br />
tutkiminen on mahdollista pötsiin laitettavien jatkuvatoimisten<br />
pH-bolusten avulla. Tässä kokeessa<br />
käytettiin jatkuvatoimisia smaXtec pH-boluksia<br />
(smaXtec animal care GmbH, Itävalta), joiden<br />
ASIASANAT<br />
Asidoosi, pH, pH-bolus, laiduntaminen, lypsylehmä, väkirehu<br />
valmistajan takaama käyttöaika on 50 vrk, pH:n<br />
mittaustarkkuus ± 0,1 pH yksikköä.<br />
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia soveltuvatko<br />
pH-bolukset lypsylehmien normaaliin<br />
ruokinnan seurantaan sekä suuren väkirehun kerta-annoksen<br />
vaikutusta pötsin pH-tasoon laidunruokinnalla<br />
(koe 1). Lisäksi tavoitteena oli tutkia<br />
osa- ja kokoaikalaidunnuksen sekä väkirehun<br />
valkuaispitoisuuden vaikutusta pötsin pH-tasoon<br />
vuorokauden eri aikoina kokoaikalaiduntavilla<br />
lehmillä (KL) verrattuna yöaikaan laiduntaviin<br />
lehmiin (OL), kun väkirehun määrä oli vakio<br />
(koe 2).<br />
Kokeen 1 perusteella 6 kilon väkirehumäärän<br />
jako kerta-annoksena lypsyasemalla on liian suuri<br />
ja altistaa lehmät syöntihäiriölle. Kokeen 2 perusteella<br />
4,5 kilon väkirehuannos ei tuota vielä ongelmia.<br />
Yksittäisen pH-boluksen mittaaman aikasarjan<br />
perusteella pH-bolusten tulokset osoittautuivat<br />
peräkkäisten mittausten osalta luotettaviksi.<br />
Emme kuitenkaan voi tietää bolusten absoluuttisen<br />
tason luotettavuutta. Jatkuvatoimisia pH-boluksia<br />
suositellaan kustannussyistä sijoitettavaksi<br />
vain osalle lehmistä. Tämä ei tuota riittävästi<br />
tietoa tunnistamaan karjan riskiryhmässä olevia<br />
lehmiä tämän kokeen perusteella. Dieetin komponenttien<br />
perusteella voitaisiin tuottaa ennustemalli<br />
keskimääräisen pH-tason arvioimiseksi, joten<br />
bolusten arvo on nimenomaan yksilötason erojen<br />
määritys. Laiduntamisaika tai väkirehun valkuaispitoisuus<br />
eivät merkitsevästi vaikuttaneet pötsin<br />
pH-tasoon.<br />
Auvo Sairanen 1 , Elina Juutinen 1 , Maarit Hyrkäs 1 , Perttu Virkajärvi 1 ja Raija Suomela 2<br />
1. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31A, 71750 Maaninka,<br />
etunimi.sukunimi@mtt.fi<br />
2. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Tutkimusasemantie 15, 92400 Ruukki,<br />
etunimi.sukunimi@mtt.fi<br />
TIIVISTELMÄ<br />
Säilörehun korjuun ajoitus vaikuttaa merkittävästi<br />
sekä ensimmäisen että toisen sadon määrään ja<br />
laatuun. Nämä vaikutukset ovat käänteisiä. Niiton<br />
myöhästyttäminen kesäkuussa lisää ensimmäisen<br />
sadon määrää vähentäen samalla toisen<br />
sadon osuutta kesän kokonaissadosta. Vastaavasti<br />
myöhäistetyn ensimmäisen niiton heikompi sulavuus<br />
näkyy toisessa sadossa sulavuuden nousuna.<br />
Maatila käyttää molemmat sadot, joten niittojen<br />
summavaikutukset täytyy osata arvioida oikein.<br />
Lehmien maitotuotos voidaan pitää korkeana,<br />
jos väkirehutäydennys valitaan säilörehun laatuun<br />
nähden sopivaksi.<br />
Säilörehun erilaisia korjuuaikoja tutkittiin kenttäkokeena<br />
MTT Maaningalla ja MTT Ruukissa<br />
vuosina 2009–2011. Vertailtavat käsittelyt olivat<br />
ensimmäisen niiton ajoituksessa A) aikainen (Darvotavoite<br />
690 g/kg ka), B) myöhäistetty (tavoite<br />
650 g/kg ka), C) erittäin myöhäinen ensimmäinen<br />
niitto (tavoite 620 g/kg ka), sekä D) kolme niittoa<br />
kesää kohti (ensimmäisen niiton D-arvotavoite<br />
690 g/kg ka). Toinen niitto tehtiin vaihtelevasti<br />
heinäkuun lopussa tai elokuussa käsittelystä, vuodesta<br />
ja paikkakunnasta riippuen. Koejäsenen D<br />
kolmas niitto tehtiin kasvukauden loppupuolella<br />
syyskuun lopussa tai lokakuun alussa.<br />
Lypsylehmien ruokintakokeissa vertailtiin ensimmäisen<br />
sadon nurmisäilörehuja, joiden D-arvot<br />
olivat: koe 1) 692/654, koe 2) 635/618 ja koe<br />
3) 718/670/621 g/kg ka. Väkirehun määrät olivat<br />
kokeissa välillä 9–15 kg/pv ja väkirehun valkuaispitoisuudet<br />
välillä 142–210 g/kg ka. Tuloksia laskettaessa<br />
kokeiden tulokset yhdistettiin.<br />
Ensimmäisen niiton myöhästyttäminen lisäsi<br />
molemmilla paikkakunnilla sekä ensimmäisen<br />
sadon että kesän kokonaissadon määrää sekä kuiva-aineena<br />
että energiasatona mitattuna. Ensimmäisessä<br />
sadossa D-arvo aleni korjuuta myöhästytettäessä<br />
keskimäärin 4,7 g/kg ka/vrk (Maaninka)<br />
ja 6,3 g/kg ka/vrk (Ruukki). Kolmen niiton strategia<br />
toimi Ruukissa paremmin kuin Maaningalla.<br />
Energiasatona mitattuna kolmen niiton menetelmällä<br />
saatiin Ruukissa yhtä suuri sato kuin erittäin<br />
myöhäisellä ensimmäisellä niitolla. Kokeessa<br />
havaitut erot paikkakuntien välillä korostavat lohko-<br />
ja sääolosuhteiden vaikutusta korjuustrategian<br />
valinnassa.<br />
Ruokintakokeiden perusteella säilörehun matalaa<br />
D-arvoa ei voi kompensoida väkirehun raakavalkuaispitoisuuden<br />
nostolla. Väkirehun raakavalkuaispitoisuuden<br />
lisääntyessä maitotuotosvasteet<br />
olivat selvästi yleistä valkuaisvastetta heikompia<br />
silloin, kun rehun D-arvo oli alle 650 g/kg ka. Väkirehumäärää<br />
nostamalla matalaa D-arvoa voidaan<br />
kompensoida D620 tasolle saakka, jos lehmien<br />
keskituotostavoite on 9 000 ekm kg/v. Alle D650<br />
säilörehuilla väkirehuprosentti nousee korkeaksi,<br />
mikäli tavoitellaan selvästi yli 9 000 kg ekm/v keskituotostasoja.<br />
Ruokinnan riskitekijöiden merkitys<br />
kasvaa, jos yritetään yhdistää korkea keskituotos<br />
matalan sulavuuden säilörehustrategiaan.<br />
Kokeet suoritettiin osana MTT:n ja Maito-Savon<br />
Karjatilan kannattava peltoviljely (KARPE)<br />
-hanketta, jossa on tarkoitus tarkentaa tilakohtaisia<br />
säilörehun korjuuaikasuosituksia. Tässä tekstissä<br />
käsitellään korjuuajan vaikutusta nurmisatoon<br />
sekä säilörehun sulavuuden vaikutusta lypsylehmien<br />
väkirehu- ja valkuaistäydennykseen. Säilörehun<br />
korjuuajan talousoptimoinnin tulokset<br />
julkaistaan toisaalla tässä julkaisussa (Vauhkonen<br />
ym. <strong>2012</strong>).<br />
ASIASANAT<br />
D-arvo, korjuuaika, raakavalkuainen, säilörehu, väkirehu<br />
210 <strong>Maataloustieteen</strong> Päivät <strong>2012</strong> <strong>Maataloustieteen</strong> Päivät <strong>2012</strong> 211
Change language