Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...

POSTERIT
Kasvinsuojelu
57 58
Nurmen ongelmarikkakasvien syystorjunnalla
nurmituotantoon lisää tehokkuutta
Raija Suomela
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Tutkimusasemantie 15, 92400 Ruukki,
etunimi.sukunimi@mtt.fi
Öljykasvipeltojen tärkeimmät rikkakasvit ja niiden torjunta
Jukka Salonen 1 , Pauliina Laitinen 1 , Marketta Saastamoinen 2 ja Juha Salopelto 3
1. MTT Kasvintuotannon tutkimus, 31600 Jokioinen, etunimi.sukunimi@mtt.fi
2. Satafood ry, 32700 Huittinen, marketta.saastamoinen@satafood.fi
3. Hankkija Maatalous Oy, 05800 Hyvinkää, juha.salopelto@agrimarket.fi
TIIVISTELMÄ
Nurmituotannon tehostaminen taloudellisesti
kestävällä tavalla on nautakarjatiloilla ensisijaisen
tärkeää. Haasteet rehun riittävän määrän ja laadun
saavuttamiseksi lisääntyvät tiloilla, jotka pyrkivät
laajentamaan tuotantoaan. Nurmen rikkakasvitorjunnalla
on yleensä saavutettavissa edullisesti
etuja rehun ruokinnallisen ja säilönnällisen laadun
suhteen, mutta torjunnan hankaluus on aina ollut
kevätkylvötöiden osuminen samaan ajankohtaan.
Esimerkiksi voikukan torjunta-aika, eli nuppuaste
on yleensä jo toukokuun alkupuolella. Viljelijällä
on keväisin etusijalla kylvöjen onnistuminen ja
aikaa muihin toimiin on vähän.
Keväällä tai kesällä tehdyn rikkakasvitorjunnan
jälkeen korjattava rehusato sisältää väistämättä ne
kuolleet rikkakasvit jotka on kasvustoon torjuttu:
mitä enemmän rikkakasveja, sitä enemmän kuollutta
kasviainesta torjunnan seurauksena. Nurmen
rikkakasvien syystorjunnalla helpotettaisiin kevään
työhuippua, mutta samalla pystyttäisiin varmistamaan,
että kuollut kasvimassa ei siirry eläinten
ruokintapöydälle. Syyskuinen torjunta onnistuessaan
tuhoaa kaikki leveälehtiset rikkakasvit.
Lisäksi syys-, talvi- ja kevätolosuhteet todennäköisesti
pitävät huolen siitä, ettei kuollutta kasvimassaa
ole toukokuulla havaittavissa kasvustossa.
Nurmen rikkakasvien syystorjuntakoe perustettiin
MTT Ruukissa syksyllä 2009 yhteistyössä
Berner Kasvinsuojelun kanssa Ely-keskusrahoitteisen
Karjatilan kannattava peltoviljely (KAR-
PE) -hankkeen puitteissa. Koealueeksi valikoitui
vanha ja erittäin voikukkavaltainen timoteinurmi,
jossa laskennan perusteella voikukkia oli koesarjan
alussa noin 40–50 kpl/m 2 . Rikkakasvien syystorjunnat
suoritettiin vuosina 2009 ja 2010 syyskuun
alkupuoliskolla. Torjunta-aineena käytettiin Starane
XL -tuotetta täydellä käyttömäärällä.
Syksyinen rikkakasvitorjunta tehosi täydellisesti.
Lokakuussa kuollutta voikukkamassaa oli koealueella
runsaasti. Seuraavana keväänä havaittiin, että
kuollut aines oli talven aikana hävinnyt kokonaan,
eikä yhtään elävää leveälehtistä rikkakasvia löytynyt
torjutuilta ruuduilta. Koeruuduilta havainnoitiin
kokeen alussa voikukan lisäksi myös piharatamoja,
lemmikkiä, rönsyleinikkiä, ohdakkeita ja
siankärsämöitä.
Kokonaissatotulosten oletettiin olevan huomattavasti
pienempiä torjutuilla ruuduilla kuin torjumattomilla,
sillä nurmi kävi erittäin harvaksi
suuren voikukkamassan (20–30 % tuoremassasta)
hävittyä. Timotei pystyi kuitenkin ottamaan jo
ensimmäisenä torjunnan jälkeisenä vuotena kasvutilaa
itselleen, ja kokonaissatotulos oli koejäsenten
välillä tasainen. Puhtaan timotein energiasato
oli suurempi torjutuilla ruuduilla.
Torjunnan jälkeinen täydennyskylvö on ehdoton
edellytys kannattavalle nurmentuotannolle
käytännön olosuhteissa, jos rikat ovat vallanneet
pelloilla alaa nurmikasveilta runsaasti. Rikkakasvien
torjunta syksyllä ja täydennyskylvö keväällä
voisi olla erittäin toimiva nurmen ikää lisäävä kokonaisuus,
kunhan se tehtäisiin täydennyskylvön
kannalta riittävän aikaisessa vaiheessa.
Syystorjunnan tutkiminen on vielä kesken, mutta
käytännössä menetelmä vaikuttaa erittäin lupaavalta.
Vähintään sillä olisi mahdollista jaksottaa
nurmen kasvinsuojelua ja täydennyskylvöä, ja
tehostaa sitä kautta nurmen tuottokykyä.
ASIASANAT
Nurmen rikkakasvitorjunta, syystorjunta, voikukka, ongelmarikkakasvit, täydennyskylvö
TIIVISTELMÄ
Kevätöljykasvien, rapsin ja rypsin, rikkakasvillisuutta
kartoitettiin Etelä- ja Keski-Suomessa vuosina
2007–2009 yhteensä 429 pellolla. Tutkimus oli osa
Rypsinoste-hanketta, jossa pyrittiin selvittämään
öljykasvien heikkoon satotasoon vaikuttavia tekijöitä.
Öljykasvien viljely on viime vuosina ollut myötätuulessa,
koska raaka-aineelle on kysyntää sekä elintarvike-
että rehuteollisuudessa ja enenevässä määrin
myös biopolttoaineiden tuotannossa. Rikkakasvien
tiedetään heikentävän viljelykasvien satotasoa,
ja sadon rikkasiemenpitoisuus on yksi öljykasvien
laatuhinnoittelun peruste.
Rikkakasvikierros ajoittui elokuulle, ja tuloksia
kertyi pääasiassa tavanomaisesti viljellyiltä pelloilta;
vain kolmea seurantapeltoa viljeltiin luonnonmukaisesti.
Pelloilta määritettiin vain runsaimpina kasvavat
rikkakasvilajit. Viljelijöiltä kerättiin satotiedot ja
viljelyyn liittyvät taustatiedot, mm. rikkakasvien torjunnasta.
Pellot luokiteltiin kolmeen luokkaan rikkakasvien
esiintymisrunsauden perusteella: vähäisessä
määrin rikkakasveja esiintyi yhteensä 170 pellolla,
eikä niiden rikkakasvilajistoa määritetty lajeittain.
Muiden peltojen rikkakasvirunsaus luokiteltiin joko
keskinkertaiseksi tai runsaaksi. Näiltä pelloilta määritettiin
silmävaraisesti 1–6 runsaimpana esiintyvää
lajia peittävyyden ja biomassan määrän perusteella.
Yhteensä 38 rikkakasvilajia päätyi määritettyjen
lajien listalle, joskin vain kymmenen lajia oli sellaisia,
joita esiintyi runsaana vähintään kymmenellä
havaintopellolla. Peltomatara (Galium spurium), peltovalvatti
(Sonchus arvensis), jauhosavikka (Chenopodium
album), pillikkeet (Galeopsis spp.) ja saunakukka
(Tripleurospermum inodorum) olivat viisi yleisintä lajia
runsaiksi luokiteltujen rikkakasvien listalla. Juolavehnä
(Elymus repens) oli ainoa heinämäinen rikkakasvi.
Rikkakasveja oli torjuttu kemiallisesti 53 %:lla
havaintopelloista. Ruiskutetuista pelloista vain 15 %
luokiteltiin runsaasti rikkakasveja kasvaneiden luokkaan,
kun ruiskuttamattomista pelloista 30 % oli
runsaan rikkakasvillisuuden valtaamia. Pelloilla, joilla
rikkakasveja esiintyi vähän, öljykasvien keskisato oli
1 850 kg/ha, keskinkertaisen rikkakasvisaastunnan
pelloilla 1 700 kg/ha, ja runsaasti rikkakasveja kasvaneilla
pelloilla sato jäi keskimäärin 1 550 kg/ha tasolle.
Trifluraliini-tehoainetta sisältäviä valmisteita käytettiin
yleisimmin leveälehtisten rikkakasvien torjuntaan,
yhteensä 190 havaintopellolla. Napropamidi,
metatsaklori, klopyralidi/piklorami ja vain kestäville
rypsilajikkeille tarkoitettu imatsamoksi olivat muiden
käytettyjen valmisteiden tehoaineita. Esimerkiksi
uusi klopyralidi/pikloraami-valmiste tehoaa
erinomaisesti moniin kartoituksessa runsaimmiksi
todettuihin lajeihin kuten mataraan ja jauhosavikkaan.
Lisäksi se tehoaa hyvin ohdakkeeseen ja valvattiin.
Juolavehnän torjuntaan käytettiin 123 pellolla
valikoivia hävitteitä kasvukauden aikana ja 47 pellolla
glyfosaattia edellisenä syksynä tai keväällä ennen
kylvöä.
Öljykasvipelloilla runsaimpana esiintyvät rikkakasvit
ovat pitkälti samoja lajeja, jotka esiintyvät yleisimpinä
kevätviljapelloillakin. Rikkakasvien kemialliseen
torjuntaan on ollut tarjolla niukka valikoima
valmisteita. Mikäli rypsin alkukehitys on nopeaa,
kasvusto pärjää rikkakasveja vastaan kohtuullisesti
ilman kemiallista torjuntaakin. Markkinoilta poistuneen
trifluraliinin tilalle on onneksi saatu uusia tehokkaita
vaihtoehtoja, joita käyttämällä rikkakasvit
voidaan pitää kurissa ja tuottaa korkealaatuista satoa.
Uusia valmisteita voidaan myös käyttää taimettuneiden
rikkakasvien torjuntatarpeen mukaisesti toisin
kuin trifluraliinia, joka ruiskutettiin ennen rypsin
kylvöä.
Salonen, J., Laitinen, P., Saastamoinen, M. & Salopelto, J. 2011.
The main weed species and their control in oilseed crops in Finland.
Agricultural and Food Science 20: 262–268.
ASIASANAT
Kasvintuotanto, kasvinsuojelu, rypsi, rikkakasvien torjunta, trifluraliini, RYPSINOSTE
196 Maataloustieteen Päivät 2012 Maataloustieteen Päivät 2012 197