Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
ESITELMÄT<br />
Ympäristö<br />
Pienten porsaiden mahahaava<br />
Maija Karhapää ja Kirsi Partanen<br />
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Kotieläintuotannon tutkimus, Tervamäentie 179, 05840 Hyvinkää,<br />
maija.karhapaa@mtt.fi, kirsi.partanenen@mtt.fi<br />
ASIASANAT<br />
Mahahaava, porsas, ruokinta<br />
TIIVISTELMÄ<br />
Pyrkimys alentaa vieroitusikää ja kasvattaa pahnuekokoa<br />
voi aiheuttaa ongelmia. Emakolla tulisi<br />
olla riittävästi toimivia nisiä kaikille porsaille,<br />
muuten imetystilanne on rauhaton. Lisäruokinta<br />
on aloitettava varhain, vaikka porsaiden ruoansulatuselimistö<br />
ei ole vielä täysin kehittynyt sulattamaan<br />
kiinteää ja pääosin kasviperäistä rehua.<br />
Pikkuporsaille tarkoitetut täysrehut ovat pienirakeista,<br />
paljon valkuaista ja erilaisia haju- ja<br />
makuaineita sisältäviä, mutta onko niiden hyvin<br />
runsas syönti imeväisikäiselle porsaalle kaikilta<br />
osin hyväksi? Aikaisemmassa tutkimuksessamme<br />
mahahaavaisia porsaita oli enemmän pahnueissa,<br />
joissa porsaat söivät enemmän totutusrehua pahnueaikana.<br />
Tässä tutkimuksessa porsaat saivat 10 päivän<br />
iästä lähtien totutusrehuina joko kaupallista rakeistettua<br />
prestartterirehua tai jauhomaista vilja-puolitiivisteseosta,<br />
joka on tarkoitettu käytettäväksi<br />
vasta vieroituksen jälkeen. Oletuksena oli,<br />
että vilja-tiivistepohjainen porsasrehu jauhomaisena<br />
voisi olla parempi vaihtoehto mahanterveyden<br />
kannalta kuin rakeistettu porsasrehu. Mahanterveyttä<br />
tutkittiin vieroitetulla ja välitysikäisillä<br />
porsailla. Kokeessa seurattiin myös porsaiden tuotantotuloksia<br />
pahnueaikana ja välikasvattamossa,<br />
missä vilja-puolitiivisteseos pysyi samana ja prestartteri<br />
vaihdettiin rakeistettuun porsasrehuun.<br />
Pahnueaikana ja heti vieroituksen jälkeen porsaat<br />
söivät vilja-puolitiiviste-rehua vähemmän<br />
kuin rakeista porsasrehua ja vilja-puolitiivisterehua<br />
syöneet porsaat kasvoivat myös hieman<br />
huonommin kuin rae-rehua syöneet porsaat. Vilja-puolitiiviste<br />
ruokinnan pahnueissa oli tosin<br />
keskimäärin puolitoista porsasta enemmän imetettävänä<br />
kuin raemaisella ruokinnalla. Välikasvatusvaiheessa<br />
vilja-puolitiiviste-rehulla ruokittaessa<br />
porsaiden kasvu ja rehuhyötysuhde olivat merkitsevästi<br />
parempia kuin raemaisella rehulla ruokittaessa.<br />
Aikaisemmissa kokeissa olemme todenneet, että<br />
kipua aiheuttavia mahahaavoja on paljon jo välitysikäisillä<br />
porsailla (39 %, n=64). Tässä kokeessa<br />
vieroitusikäisillä porsailla (n=66) mahalaukun<br />
limakalvovaurioita oli enemmän rakeista prestartteria<br />
syöneillä porsailla, kuin jauhorehua syöneillä<br />
porsailla (76 vs. 52 %, p=0,04). Välitysikäisillä<br />
porsailla (n=66) ryhmien välillä ei ollut merkitsevää<br />
eroa, mutta sielläkin rakeista rehua syöneillä<br />
porsailla mahalaukun limakalvomuutoksia oli<br />
määrällisesti enemmän kuin vilja-tiivisterehua<br />
syöneillä porsailla (67 vs. 52 %).<br />
Tulosten perusteella jo vieroitusikäisillä porsailla<br />
on huomattavan paljon mahalaukun limakalvomuutoksia,<br />
jotka edetessään mahahaavaksi aiheuttavat<br />
kipua porsaille. Jauhomainen rehu vaikuttaisi<br />
olevan porsaiden mahanterveyden kannalta<br />
parempi vaihtoehto. Vilja-puolitiivisteruokinta ei<br />
ollut porsaiden kasvun kannalta juurikaan huonompi<br />
vaihtoehto ja rehuhyötysuhde oli välikasvatuksessa<br />
vilja-puolitiiviste-ruokinnalla jopa hieman<br />
parempi kuin raeruokinnalla.<br />
Ympäristö<br />
Tutkimuksen painopisteessä<br />
seleenin ympäristö- ja terveysvaikutukset<br />
Mervi M Seppänen 1 , Nashmin Ebrahimi 1 , Raimo Kauppila 2 , Juha Kontturi 1 , Päivi Ekholm 3 , Anthony Owusu 1<br />
ja Helinä Hartikainen 3<br />
1. Maataloustieteiden laitos, PL 27, 00014 Helsingin yliopisto, etunimi.sukunimi@helsinki.fi<br />
2. Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos, PL 27, Helsingin yliopisto, etunimi.sukunimi@helsinki.fi<br />
3. Yara Suomi Oy, Kotkaniemen tutkimusasema, Vihti, etunimi.sukunimi@yara.com<br />
TIIVISTELMÄ<br />
Seleeni on ihmisille ja eläimille välttämätön<br />
hivenaine, jonka riittävä pitoisuus elintarvikkeissa<br />
ja rehuissa varmistetaan Suomessa lannoitteisiin<br />
tai rehuihin tehtävällä seleenilisäyksellä. Lannoitteissa<br />
seleeniä lisätään vuosittain 6–10 g/ha, josta<br />
muutama prosentti päätyy siemensadon mukana<br />
elintarvikeketjuun. Kasvien orgaanisilla seleeniyhdisteillä<br />
on havaittu olevan myös mm. kemoterapeuttisia<br />
vaikutuksia, mikä voi lisätä seleenilannoituksen<br />
kansanterveydellistä merkitystä. Kaikki<br />
maahan lisätty lannoiteselenaatti ei kuitenkaan<br />
siirry satotuotteisiin, vaan voi ajan myötä pelkistyä<br />
ja sitoutua kemiallisesti hiukkaspinnoille tai päätyä<br />
takaisin maahan kasvijätteiden mukana. Tässä<br />
tutkimuksessa selvitettiin seleenin kiertoa peltoekosysteemissä<br />
sekä arvokkaiden orgaanisten seleeniyhdisteiden<br />
kertymistä viljelykasvien ravintoosiin.<br />
Tavoitteena on ollut arvioida pitkäaikaisen<br />
seleenilannoituksen ympäristö- ja terveysvaikutuksia<br />
sekä pohtia miten viljelykasvien lannoiteseleenin<br />
käytön tehokkuutta voitaisiin parantaa.<br />
Vehnän, rypsin, rapsin, nurmiheinien ja sinimailasen<br />
seleeninottoa, kulkeutumista kasvissa sekä<br />
maahan jääneen seleenin määrää tutkittiin peltoja<br />
kasvihuonekokeissa. Lisäksi selvitettiin arvokkaiden<br />
orgaanisten seleeniyhdisteiden kertymistä<br />
rapsin lehtiin ja siemeniin. Sinimailasella seurattiin<br />
lisäksi seleenilisäyksen vaikutusta juurinystyröiden<br />
muodostumiseen ja typensidontaan.<br />
Vehnä ja rapsi keräsivät pensomis- ja ruusukevaiheessa<br />
seleeniä tehokkaasti. Öljykasvit ottivat<br />
lannoiteseleenistä lehtiruusukevaiheessa 30–40 %,<br />
josta noin 20 % siirrettiin siemeniin. Kasvukauden<br />
edetessä öljykasvien ja vehnän lehdissä ja varsissa<br />
pitoisuus aleni biomassan kertymisen myötä.<br />
Kaiken kaikkiaan lisätystä seleenistä poistui sadon<br />
mukana 2–4 %. Puintijätteessä merkittävä osa seleenistä<br />
jäi siemenkuoriin ja lituihin. Rapsin lehdissä<br />
ja siemenissä siitä oli 70–80 % selenometioniiniä<br />
(SeMet). Syöpää estävää selenometioniiniselenokysteiiniä<br />
(SeMetSeKys) kertyi hetkellisesti<br />
lehtiin, mutta tuleentuneissa siemenissä sitä ei<br />
enää havaittu. Etenkin rouheeseen kertyi merkittäviä<br />
määriä SeMet:iä, joka parantaa rouheen ravitsemuksellista<br />
laatua kotieläinrehussa. Sinimailasella<br />
seleenilannoitus nosti aktiivisten juurinystyröiden<br />
määrää, mutta ei vaikuttanut kasvuun<br />
tai kasvin sisältämän typen määrään. Sen sijaan se<br />
nosti sinimailasen sokeri- ja tärkkelyspitoisuutta<br />
ja mahdollisesti sitä kautta edisti juurinystyröiden<br />
muodostumista. Lyhytaikaisessa kokeessa seleenin<br />
kertymistä maahan ei voitu todentaa.<br />
ASIASANAT<br />
Nurmiheinä, rapsi, rypsi, selenometioniini, selenometioniini-selenokysteiini, sinimailanen, vehnä<br />
90 <strong>Maataloustieteen</strong> Päivät <strong>2012</strong> <strong>Maataloustieteen</strong> Päivät <strong>2012</strong> 91
Change language