Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
Maataloustieteen Päivät 2012 - Suomen Maataloustieteellinen ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
POSTERIT<br />
Valkuaisomavaraisuus<br />
41 42<br />
Kotimaista valkuaista broilereille<br />
Herne lakoutuu harvoin, tukikaura varmistaa loput<br />
Petra Tuunainen 1 , Jarmo Valaja 1 , Eija Valkonen 1 , Jaakko Hiidenhovi 1 , Tuomo Tupasela 1 , Marja Hongisto 2<br />
1. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Jokioinen<br />
2. Rehuraisio Oy, Raisio<br />
Hannu Känkänen, Heikki Jalli, Lauri Jauhiainen<br />
MTT Kasvintuotannon tutkimus, 31600 Jokioinen, etunimi.sukunimi@mtt.fi<br />
TIIVISTELMÄ<br />
Siipikarjan valkuaisruokinta perustuu lähes täysin<br />
ulkomaisen soijan varaan. Soijan hintason ja saatavuuden<br />
vaihtelun takia valkuaistuotannon omavaraisuuden<br />
lisääminen on noussut jälleen keskustelunaiheeksi.<br />
Siipikarjalle potentiaalisia kotimaisia valkuaisrehuja<br />
ovat rypsi, herne ja härkäpapu ja tulevaisuudessa<br />
ehkä sinilupiini. Herneellä ja rypsillä on<br />
hyvä aminohappokoostumus ja ne sopivat hyvin<br />
täydentämään viljapohjaista rehua. Rypsi sisältää<br />
myös paljon ihmisen terveydelle edullisia omega-<br />
3 -rasvahappoja. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää<br />
kotimaisista valkuaisrehuista, rypsirouheesta<br />
ja herneestä, valmistettujen rehujen vaikutuksia<br />
broilereiden tuotantotuloksiin ja lihan laatuun.<br />
Kokeessa oli mukana noin 4000 Ross 308 -hybridin<br />
untuvikkoa. Koe kesti kuoriutumisesta<br />
teurastukseen (1–34 vuorokautta). Starttirehuina<br />
käytettiin soijaa tai rypsin ja herneen sekoitusta<br />
ja kasvatusrehut sisälsivät joko soijaa tai rypsiä<br />
ja hernettä eri suhteessa (100/0 %, 75/25 % tai<br />
50/50 %).<br />
Kokeessa havaittiin, että soijapohjaisella kontrollirehulla<br />
ruokittujen lintujen tuotantotulokset<br />
olivat kauttaaltaan parempia kuin koeryhmien<br />
tuotantotulokset: kasvu oli nopeampi, elopaino<br />
suurempi, rehunhyötysuhde parempi ja kuolleisuus<br />
matalampi. Pelkkää rypsipohjaista rehua syöneet<br />
linnut olivat pieniä ja kasvoivat huonosti sekä<br />
ASIASANAT<br />
Kotimainen, rypsi, herne, broileri, ruokinta<br />
rehunkulutus oli pienempi ja rehunhyötysuhde<br />
huonompi kuin kontrolliryhmällä. Kuolleisuudessa<br />
ei havaittu eroja ryhmien välillä, mutta pelkkää<br />
rypsiä saaneista ryhmistä jouduttiin karsimaan<br />
heikkoja lintuja huomattavasti soijaa saanutta<br />
kontrolliryhmää enemmän, yli 20 %. Herneen<br />
osuus rehussa nosti lintujen painoa ja myös kasvu<br />
oli nopeampaa. Samoin rehunkulutus nousi ja<br />
rehunhyötysuhde parani. Hernettä syöneillä myös<br />
kasvatuspoistuma oli pienempi kuin pelkkää rypsiä<br />
syöneillä ryhmillä.<br />
Kotimaisella valkuaisella ruokittujen lintujen<br />
liha soveltui erittäin hyvin ihmisten ravinnoksi.<br />
Makutestissä kotimaisella valkuaisella ruokittujen<br />
lintujen liha sai paremmat pisteet mausta ja mehukkuudesta<br />
kuin kontrolliryhmä. Rasvahappoanalyysin<br />
perusteella kotimaisella valkuaisella ruokittujen<br />
lintujen lihassa tyydyttymättömien rasvahappojen<br />
kokonaismäärä oli suurempi ja tyydyttyneiden<br />
rasvahappojen kokonaismäärä pienempi<br />
kuin soijaa saaneella kontrolliryhmällä. Kun rehuun<br />
lisättiin hernettä, tyydyttyneiden rasvahappojen<br />
määrä kasvoi ja tyydyttymättömien määrä<br />
pieneni. Kotimaisella valkuaisella ruokittujen lintujen<br />
lihassa oli myös enemmän ihmisen terveydelle<br />
edullisia omega-3 -rasvahappoja ja omega6/<br />
omega3 -suhde parempi kuin kontrolliryhmällä.<br />
Pelkästään rypsiä saaneiden lintujen lihassa näiden<br />
rasvahappojen suhde oli myös merkitsevästi<br />
pienempi kuin hernettä saaneiden lintujen lihassa.<br />
TIIVISTELMÄ<br />
Herneen viljelyvarmuus on kehittynyt viimeisen<br />
puolen vuosisadan aikana kenties enemmän kuin<br />
minkään muun peltokasvilajimme. Aikoinaan<br />
peltoherne kasvoi metrikaupalla maata pitkin ja<br />
kukki pitkälle syksyyn. Sitten löydettiin mutantti<br />
hernemuoto, jossa lehdykät olivat muuttuneet<br />
kärhiksi. Jalostus alkoi kohdistua lehdyköiden<br />
osittaiseen korvaamiseen kärhillä ja korvakkeiden<br />
koon säätelyyn. Myös varren tyven vahvistaminen<br />
on ollut tärkeä jalostuskohde.<br />
Ensimmäinen suomalainen puolilehdetön lajike,<br />
Hankkijan Tammi, laskettiin kauppaan 1984.<br />
Vasta sen jälkeen tulleiden lajikkeiden myötä laonkesto<br />
parani. Nykyiset puolilehdettömät hernelajikkeet<br />
pysyvät pääsääntöisesti pystyssä. Liian<br />
multavassa maassa tai kasvun kannalta erityisen<br />
edullisissa kosteusoloissa herne kuitenkin voi lakoutua<br />
etenkin, jos palon täyttymisen aikaan tulee<br />
runsaita sateita. Silloin tukikasvi voi auttaa herneen<br />
pystyssä pysymistä.<br />
Peltolohkovalinnan, tukikasvin käytön ja rikkakasvien<br />
torjunnan lisäksi pystyssä pysymistä voi<br />
varmentaa huolellisen kylvön ja riittävän siemenmäärän<br />
avulla. Riittävässä tiheydessä herneet pitivät<br />
toisiaan kärhien avulla paremmin pystyssä.<br />
Jokioisissa verrattiin eri kevätviljoja herneen tukikasveina<br />
kolmena kesänä. Tukiviljoiksi valittiin<br />
lajikkeita, joiden laonkesto on hyvä ja kasvuaika<br />
mahdollisimman lähellä Hulda-herneen kasvuaikaa.<br />
Tukiviljojen kylvötiheys määräytyi sen perusteella,<br />
että aiemmissa tutkimuksissa sopivaksi<br />
tukikauran osuudeksi siemenseoksen kokonaispainosta<br />
oli todettu 7,5 prosenttia.<br />
Herne ei mennyt lainkaan lakoon vuonna 2009<br />
rehevästä kasvustaan huolimatta, eikä myöskään<br />
seuraavana, hieman heikompikasvuisena kesänä.<br />
Vuonna 2011 lakoutuminen pyrittiin varmistamaan<br />
sijoittamalla koe alueelle, joka viljelykokemusten<br />
mukaan kasvoi yleensä rehevästi eikä<br />
kärsinyt helposti kuivuudesta. Multavuudeltaan<br />
tämä hiuesaveksi määritelty maa tosin oli vastaavanlaista<br />
kuin ensimmäisen kesän koealue eli luokassa<br />
”multava”, humuspitoisuuden ollessa hieman<br />
yli 5 %.<br />
Hyvän kasvun ja lakoutumisen varmistamiseksi<br />
varauduttiin sadetukseenkin. Sateet kesän mittaan<br />
kuitenkin auttoivat rehevään kasvuun. Runsaat sateet<br />
palkojen täyttymisen aikaan varmistivat lopputuloksen:<br />
herne meni kolmen vuoden odotuksen<br />
jälkeen lakoon. Kaura tukikasvina esti herneen<br />
lakoutumista varsin hyvin. Tavallista korkeammaksi<br />
kasvanut herne vei tehon kääpiökauralta; se<br />
esti herneen lakoa vain, kun herne ei ollut aivan<br />
pisimmillään. Ohra piti hernettä pystyssä pidempään<br />
kuin kääpiökaura, vaikka lopulta lako niiden<br />
kesken oli samaa luokkaa. Kevätvehnä auttoi hyvin<br />
heikosti pystyssä pysymistä.<br />
MTT:n pitkäaikaisten herneaineistojen tarkastelu<br />
sääaineistojen rinnalla vahvisti oletuksia herneen<br />
lakoa aiheuttavista riskitekijöistä. Huomattava<br />
lakoriskin lisääntyminen savia kevyemmissä<br />
maissa kuvannee osittain lakoherkkyyttä herneen<br />
kannalta liian multavissa maissa. Sateet alkukesällä<br />
auttavat herneen hyvään kasvuun ja antavat<br />
edellytykset runsaaseen palkojen muodostukseen,<br />
mikä osaltaan lisää myös lakoutumisen edellytyksiä.<br />
Palkojen täyttymisvaiheen sateisuuden lakoa<br />
lisäävä riski sai tilastollista vahvistusta. Kesän<br />
2011 tukikasvikoe osoitti, että erittäin lakoalttiissa<br />
oloissa kaura on viljoistamme paras herneen lakoutumisen<br />
estäjä.<br />
ASIASANAT<br />
Herne, valkuaiskasvit, palkokasvit, kaura, kääpiökaura, ohra, kevätvehnä, kasvinsuojelu, tukikasvi,<br />
sekaviljely<br />
180 <strong>Maataloustieteen</strong> Päivät <strong>2012</strong> <strong>Maataloustieteen</strong> Päivät <strong>2012</strong> 181
Change language