Yhteisöpedagogi (AMK), vuosina 2001-2004 valmistuneet

Yhteisöpedagogien ammatillinen liikkuvuus 69
mäisestä työstä pois olivat yleisempiä määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevillä
(χ 2 = 6.389, df= 2, p= .041). Erityisesti toisiin tehtäviin siirtymisiä
tapahtui enemmän, mutta jonkin verran enemmän myös liikettä työmarkkinoiden
ulkopuolelle. Erilaisia siirtymiä tällä ryhmällä oli enemmän kuin
vakituisessa työssä olevilla.
Työuran alussa työhön liittyviä vaihtoja tapahtuu runsaasti jo senkin
takia, että sopivan työn löytäminen voi viedä aikaa (Kanervo 2006, 39).
Siirtymien määrä väheni melkoisesti kolmannen työsuhteen jälkeen, jolloin
melkein puolet oli jo löytänyt sen tehtävän, jossa oltiin vielä tarkasteluhetkelläkin.
Ne, jotka siirtyivät pois kolmannesta työsuhteesta olivat
edelleen enimmäkseen nuorten koulutuksesta valmistuneita (χ 2 = 10.674,
df= 2, p= .005). Heillä siirtymiä oli sekä toisiin tehtäviin että työmarkkinoiden
ulkopuolelle enemmän. Tulos vastaa aikaisempia viitteitä siitä, että
ammatin vaihdokset ovat yleisempiä nuoremmilla kohorteilla (ks. esim.
Suikkanen ym. 2001, 98). Myös määräaikaisessa työsuhteessa ja suoritustasolla
työskennelleet vaihtoivat ”paikkaansa” työelämässä vakituisia työntekijöitä
enemmän (χ 2 = 15.177, df= 2, p= .001; χ 2 = 6.427, df= 2, p=
.040). Sukupuolten välillä ei tässä aineistossa näyttäisi olevan eroa (χ 2 =
4.348, df= 2, p= .114). Myöskään kolmannen jakson työn vastaaminen
omaa koulutusalaa ja -tasoa ei näyttäisi vaikuttavan työstä pois siirtymiseen
(χ 2 = 4.473, df= 2, p= .107; χ 2 = 3.899, df= 2, p= .142). Työuran vaihe,
työsuhteen muoto sekä toimiasema liittyvät siten tässä aineistossa eniten
ammatillisen liikkuvuuden yleisyyteen. Osa uralla tapahtuneista siirroista
voivat olla taktisia, koska työssäkehittymisen ja urakehityksen näkökulmista
pyritään etsimään parhaat alkuasetelmat tulevalle työuralle (Kanervo
2006, 39).
Työuralla eteen tulevat siirtymät ja vaihdokset voivat olla työntekijöille
joko riskejä tai mahdollisuuksia. Vaihdosten yksilötason vaikutukset ovat
riippuvaisia ainakin yksilön työuran vaiheesta, yleisestä yhteiskunnallisesta
tilanteesta, onko siirtymä ennakoitu vai ei ja onko siirtymä ulkoisten
olosuhteiden aiheuttama vai itse aktiivisesti valittu. Kaiken kaikkiaan siirtymätyypit
(eläkkeelle siirtymistä lukuunottamatta) ovat yleisempiä nuoremmilla
sukupolvilla, koska muutosvaiheita on tässä vaiheessa muutoinkin
melko paljon. Siirtymien suuri määrä kertoo yleisesti, mutta myös yh-