Holhouksen alaiset: Seitsemän näkymää ... - Turun yliopisto

tarkoittamattomia oheistuotteita voi olla monenlaisia: toiset parantavat
asioita, toiset taas selvästi huonontavat niitä. Esimerkiksi yksilöllisyyden
korostaminen voi sinänsä olla hyvästä, mutta hyödyllisten sosiaalisten siteiden
löyhentyminen voi myös tuottaa aiempaa vastuuttomampia kansalaisia.
He voivat pikemminkin olla yhteiskunnalle rasitukseksi kuin
voimavaraksi.
Lainsäädännön laadukkuuden arvioinnin mittoja on monia. Eri etutahoilla
on kullakin omat tapansa arvioida lainsäädännön laadukkuutta.
Toiset arvostavat tehokkuutta ja nopeutta, toiset puolestaan oikeudenmukaisuutta
ja oikeusvarmuutta. Kolmannet voivat arvostaa taloudellista
edullisuutta ja neljännet puolestaan ymmärrettävyyttä.
Puoluelaitoksen heikko tila Eri tavoitteiden yhteensovittaminen voi olla
näkyy myös lainsäädännön
vaikeaa, jopa mahdotonta. Ymmärrettävyys ja yksikäsitteisyys
esimerkiksi voivat olla vaikeasti yh-
laadussa
teen sovitettavissa. Mitä ymmärrettävämpi laki on, sitä vähemmän sitä
voidaan yksityiskohdilla rasittaa. Runsas yksityiskohtaisuus vaikeuttaa
ymmärrettävyyttä.
Samoin tehokkuus voi käydä ristiin oikeudenmukaisuuden kanssa.
Viranomaiselle lain laatu voi merkitä esimerkiksi laajaa ja epämääräistä
toimivaltaa.
Kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet pitäisi kuitenkin kirjoittaa täsmällisesti,
niin että jokainen ymmärtää tilanteen samalla tavalla. Tällöin
viranomaisharkinnalle pitäisi jättää mahdollisimman vähän sijaa.
Lainvalmistelun laatu ei meillä ole nimenomaisesti kenenkään viranomaisen
vastuulla. On kuitenkin jokaisen kansalaisen asia arvioida
voimassa olevan oikeuden laadukkuutta. Omissa asioissaan jokainen on
paras asiantuntija.
Suomalainen lainsäädäntö ei siis ole laatuvarmistettua, eikä ole mitään
takeita siitä, että asiantilaan olisi tulossa parannusta. Ilman parempaan
sääntelyyn tähtääviä toimia oltaisiin nykyistä heikommassa tilanteessa,
mutta riittävästi ei vieläkään ole saatu aikaiseksi. Pikemminkin on
paljon näyttöä päinvastaisesta.
Hallitukset eivät työskentele kollektiiveina, vaan ministerit keskittyvät
lähinnä vain oman ministeriönsä asioihin: kukin ministeri valvoo
enintään omaa siiloaan. Poliitikot eivät ota heille kuuluvaa roolia laajojen
kokonaisuuksien hahmottamisessa, vaan antavat virkamiesten keskittyä
silpun tuottamiseen. Tähän on omat poliittisen toiminnan logiikasta
juontuvat syynsä. 19
Puoluelaitoksen heikko tila näkyy myös lainsäädännön laadussa. Kun
puolueet eivät käy riittävästi yhteiskuntapoliittista periaatekeskustelua
olennaisista asioista, lainsäädäntöaloitteita ei synny virkamieskunnan ulkopuolella.
52