Holhouksen alaiset: Seitsemän näkymää ... - Turun yliopisto

kalainen siirtyköön työelämään, mutta isi ja äiti päättävät edelleen. Keskustelun
puute sopii, ikävä kyllä, yleiseen suomalaiseen kulttuuriin, jossa
rakentavia ja syviä yhteiskunnallisia keskusteluja vältellään.
Satunnaisesti jokin säädösesitys saa osakseen kiukkuisen vastalauseryöpyn,
jossa todetaan hankkeen olevan taas esimerkki siitä, millainen
holhousvaltio Suomi onkaan. Kommenteissa ei kuitenkaan lähdetä sitomaan
ajankohtaista yksittäistapausta laajempaan kokonaisuuteen yksilön
ja yhteiskunnan välisestä suhteesta.
Suomalaisia tuntuu ärsyttävän erityisesti hurskasteleva sääntely, jossa
puututaan ongelmaan sellaisin näennäisin tai puolinaisin keinoin, joilla
ei nähdä olevan tehoa. Alkoholi- ja tupakkakysymyksissä hurskastelukulma
nousee voimakkaasti esille.
Etenkin netin keskustelupalstoilla tunteet käyvät kuumina: ”Miksi
tehdään kalliita toimia, joilla ei ole mitään vaikutusta?”; ”Eikö valtio
kuitenkin täytä alkoholin ja tupakan verotuksella pohjatonta kirstuaan?”;
”Haitallisia aineita myydään niin kauan kun niiden verotuotot katsotaan
terveyshaittojen aiheuttamia kustannuksia suuremmaksi.”; ”Mitä järkeä
on piilottaa tupakat kaappeihin? Eikö samaa tulosta saada muilla keinoilla
tehokkaammin?”
Monet ajavat rajoituksia, joita yksilönvapauksistaan tarkat pitävät tarpeettomina
tai loukkaavina. Terveysjärjestöt haluavat rajoittaa epäterveellisien
tuotteiden kulutusta. Raittiusjärjestöt ovat alkoholin kimpussa.
Lastensuojelujärjestöt haluavat lapsen turvallisuutta lisääviä rajoituksia.
Kaavoittaja haluaa estää yhdyskuntarakenteen hajautumisen rajoittamalla
rakentamista.
Monet rajoittajista ovat valtion virastoja tai ministeriöitä, ja niillä on
mittavat voimavarat. Näiden instanssien palkkalistoilla on parhaimmat
asiantuntijat, jotka saavat aina halutessaan äänensä kuuluviin.
Kukkahatut kukkivat, yksilön puolustajat kituvat
Järjestäytyneiden tahojen lisäksi rajoittajapiireissä liikkuu paljon yksittäisiä
aktivisteja, joita kansa kutsuu ”kukkahattutädeiksi”. Termi on sikäli
harhaanjohtava, että kukkahattua käyttäväksi voi leimata myös miespuolisia
aktivisteja.
Nämä sedät ja tädit puuttuvat määrätietoisesti havaitsemiinsa epäkohtiin
kuten kiroiluun, jääkiekkoväkivaltaan, lemmikkieläinten kohteluun,
moottoriurheiluun ja häiritseviin t-paitateksteihin. Puuttuminen näkyy
kansalaisaktivismina erityisesti kipakoina netti- tai
yleisönosastokirjoituksina.
On olemassa myös mies-
Kukkahatuilla on selvä käsitys siitä, kuinka
puolisia kukkahattutätejä
muiden tulisi elää elämänsä. Toimenpide-esitykset
ovat aina kieltoperusteisia. Muita vaihtoehtoja kukkahatut eivät lähde
pohtimaan.
88