Holhouksen alaiset: Seitsemän näkymää ... - Turun yliopisto

muutosesitystä? Kuka näiden esitysten vaikutukset arvioi? Aivan oikein,
ei kukaan.
On selvää, että tällaiset prosessit ovat yritysten kilpailukyvyn kannalta
riski. Muutokset ovat vaikeasti ennakoitavia ja niiden yhteisenä piirteenä
on se, että yrityksille säädetään jatkuvasti uusia velvoitteita. Seuraa
lisää kustannuksia, uusia riskejä ja heikkenevää kilpailukykyä.
Insentiivit selkeiksi ja rakenteet kuntoon
Liialliseen kriittisyyteen ja valittamiseen vailla parannusehdotuksia ei ole
perusteita. Kukaan ei halua pahaa eikä kukaan halua tehdä huonoa työtä.
Mitä siis pitäisi tehdä, jotta yritysvaikutusten arviointi kehittyisi?
Säädösjärjestelmän parantaminen ja vaikutusarviointien tehostaminen
edellyttävät järjestelmällistä toimintaa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Yksinomaan uudet ohjeet vaikutusarviointien tekemiseksi
eivät vielä johda ratkaisevaan muutokseen. Eivät vaikka ohjeistuksen toteutumista
edellytettäisiin ja seurattaisiin.
Joka tapauksessa Suomessa kannattaa miettiä, olisiko EU:n mallin
parhaita ominaisuuksia mahdollista kopioida. Se mitä Suomesta erityisesti
puuttuu, on vaikutusarviointien tarkastaminen osana valmisteluprosessia.
EU:ssa hanke ei etene, ellei vaikutusarviota toimiteta vaikutusarviointilautakunnalle
ruodittavaksi. Jos lautakunnan palaute on kriittinen,
se otetaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä huomioon.
Tällöin insentiivi parantaa arviointia on selvä. Järjestelmästä kertyy
lisäksi kaiken aikaa avoimesti saatavilla olevaa tietoa vaikutusten arvioinnista
yleensä. Hyvät esimerkit leviävät ja huonoja pystyy kuka tahansa
asiasta kiinnostunut nostamaan keskustelun kohteeksi.
Suomesta puuttuu vaikutusarviointien
tarkastaminen
Systeemi on omiaan nostamaan säädösvalmistelun
tasoa. Meikäläinen sinänsä tarpeellinen
osana valmisteluprosessia
laintarkastusjärjestelmä kiinnittää huomiota aivan
toisiin kysymyksiin kuin vaikutusarviointien todelliseen laatuun.
EU:n järjestelmässä ongelmat taas ovat syvällä instituutioiden perusrakenteessa
ja niiden välisessä vallanjaossa. Ongelmaan ei ole helppo
puuttua eikä siitä ole edes korrektia puhua ääneen.
Kun EU:n säädösvalmistelua tarkastelee yritysten toimintaympäristökysymyksenä,
tulee mieleen, että tavoitteiden polarisoituminen pitäisi
voida jotenkin estää. Hyvästäkään vaikutusarvioinnista ei ole hyötyä, jos
sellaiseen perustuva esitys revitään moneen kertaan riekaleiksi milloin
milläkin motiiveilla.
Voisiko EU:n päätöksentekokoneistoa uudistaa niin, että yritysten toimintaympäristön
vahvistaminen olisi suoremmin lainvalmistelukoneen
rakenteessa sisällä? Jos tämä hyväksytään, kaikki instituutiot – komissio,
ministerineuvostot ja parlamentti – kaipaavat rakenteellista uudistamista.
66