Holhouksen alaiset: Seitsemän näkymää ... - Turun yliopisto

Suomi avoin mutta epäsystemaattinen
Suomen järjestelmän vahvuuksia tässä mielessä ovat järjestelmän avoimuus
ja sidosryhmien poikkeuksellisen kiinteä osallistuminen valmisteluun.
Suomen säädösvalmistelujärjestelmä on avoin monella tavalla. Valmisteilla
olevat asiat on keskimäärin ottaen helppo paikantaa, ja niistä
jaetaan tietoa valmistelun kuluessa.
Harvaa keskeistä hanketta valmistellaan meillä vain virkamiesvoimin.
Merkittävät hankkeet toteutetaan työryhmä-, toimikunta- tai komiteatyönä,
jolloin mietinnöt ovat kaikkien nähtävillä ja arvioitavina hyvän
aikaa ennen hallituksen esityksen antamista eduskunnalle.
Systeemiin kuuluvat myös laajat lausuntokierrokset, ja viimeistään
niiden aikana asiasta kiinnostuneilla on tilaisuus näkemystensä esittämiseen.
Näin siis ehdotusten vaikutuksista on mahdollista käydä keskustelua
hyvissä ajoin ennen kuin lopulliset päätökset tehdään.
Sidosryhmien osallistuminen suoraan säädösvalmisteluun on suomalaisen
järjestelmän vahvuus. Esimerkiksi yrityksiä edustavat järjestöt
osallistuvat miltei poikkeuksetta – verolainsäädännön valmistelu on merkittävin
poikkeus pääsäännöstä – kaikkeen valmisteluun, joka vaikuttaa
yritysten toimintaedellytyksiin.
Kun yritysten edustajat pääsevät jäseniksi säädösvalmisteluelimiin, he
vaikuttavat niin pykäläehdotuksiin kuin niiden perusteluihinkin. Ja kun
vaikutusarviot ovat yksi perusteluiden osa, yritysten edustajat pääsevät
käytännössä mukaan kirjoittamaan vaikutusarvioita.
Mahdollisuus vaikuttaa suoraan teksteihin ei ole vähäpätöinen yksityiskohta.
Sidosryhmien edustajathan ovat mukana työssä pitkälti juuri
siksi, että heiltä saataisiin tietoa vaihtoehtoisten
ehdotusten vaikutuksista.
Kunnollisia vaikutusarvioita Suomen järjestelmässä on myös omat vakavat
tehdään yhä liian harvoin
heikkoutensa. Yksi suurimmista on vaikutusarvioinnin
epäsystemaattisuus. Kunnollisia vaikutusarvioita tehdään yhä liian
harvoin. Näin siitä huolimatta, että asia on ollut keskustelussa esillä
vuosia, ohjeistus edellyttää päivänselvästi arviointien suorittamista, valmistelijoiden
koulutusta on lisätty, sidosryhmät osallistuvat valmisteluun
ja tukeakin arviointien tekemiseksi on jonkin verran saatavilla.
Silti järjestelmä tuottaa jotain aivan muuta kuin mitä ohjeistaja on tilannut.
On aivan liikaa yksittäisten valmistelijoiden harrastuneisuudesta
kiinni, tehdäänkö työ kunnolla.
Sidosryhmien kiinteässä osallistumisessa valmisteluun on omat haittapuolensakin.
Niiden mukanaolo ei takaa laadukkaita arvioita. Helposti
ajatellaan, että vaikutusarviointia ei tarvitse tehdä kunnolla, kun sidosryhmät
ovat mukana hankkeessa. Työssä mukana oleville pääasia on se,
että säännökset ovat sellaisia kuin haluttiin. Joidenkin mielestä tällainen
järjestelmä on liian korporatiivinen.
63