Kansalaisjärjestötoiminnan ytimessä - Kansalaisareena

Suurena vapaaehtoistoiminnan sisäisenä heikkoutena pidettiin aktiivitoimijoiden
vähäistä määrää ja sen myötä yhdelle toimijalle kasaantuvaa liian suurta työmäärää.
Paitsi että aktiivitoimijoita on vähän, he ovat myös ikääntyneitä ja uusia on
vaikea rekrytoida mukaan. Vapaaehtoisten tukemisen koettiin myös olevan heikkous.
Vapaaehtoistoiminnan sisäisenä heikkoutena ei sen sijaan pidetty liian
suurta vapaaehtoisten määrää, vähäistä yhteydenpitoa vapaaehtoisiin, epäselviä
tavoitteita, ristiriitoja, vähäistä seurantaa, vaihtuvuutta tai puutteellista suunnittelua.
Toisaalta taas sisäisten vahvuuksien kohdalla selkeät tavoitteet vapaaehtoistoiminnalle
oli toisten mielestä merkittävä vahvuus ja toisten mielestä ei juurikaan
vahvuus. Eli enemmistö ei pidä puutteellista suunnittelua heikkoutena, mutta hyvin
moni ei pidä vapaaehtoistoiminnan selkeitä tavoitteita suurena vahvuutena.
Suurta erimielisyyttä herättäneet mutta merkittäviksi koetut asiat puolestaan kertovat
jälleen järjestöjen välisistä eroista. Osassa järjestöjä esimerkiksi toimitilojen
puute ja vähäinen osaaminen koetaan suurena sisäisenä heikkoutena, mutta toisissa
järjestöissä nämä asiat ovat taas paremmin kunnossa. Vähämerkityksiset
mutta suuresti erimielisyyttä herättäneet asiat ovat heikkouksia vain harvoissa
järjestöissä. Esimerkiksi järjestöjen keskinäinen kilpailu on asia, joka muutamien
vastaajien järjestön kohdalla on suuri heikkous, mutta suurin osa vastaajista kokee
asian olevan melko vähämerkityksinen.
Kuviossa 3 on puolestaan kuvattu vapaaehtoistyön ulkoisia mahdollisuuksia ja
niiden arvioitua merkitystä. Tärkeimmiksi koetut vapaaehtoistoiminnan ulkoiset
mahdollisuudet liittyvät ihmisten haluun toimia yhdessä ja auttaa toisiaan sekä
tällaisen toiminnan arvostukseen. Ihmisiä on myös helpompi tavoittaa, koska tiedottamisen
keinot ovat lisääntyneet. Samoin tärkeää on yhteistyö oppilaitosten ja
seurakuntien kanssa. Suurin osa vastaajista piti myös kunta- ja järjestöyhteistyötä
tärkeänä mahdollisuutena, mutta melko moni vastaaja myös toisaalta koki, että
heidän järjestönsä kohdalla tällainen yhteistyö ei ollut merkittävä mahdollisuus.
Arviot siis näyttävät puhuvan sen puolesta, että yhteistyö seurakunnan ja oppilaitosten
kanssa on järjestökentässä keskimäärin jopa tärkeämpää kuin yhteistyö
kuntien ja muiden järjestöjen kanssa.
Vastausten perusteella suurin osa vastaajista piti vapaaehtoisosaamisen siirtämistä
ja jakamista vain vähäisenä mahdollisuutena omalle järjestölleen. Tulosta
voidaan tulkita kahdella tavalla: a) osaamisen siirtämiseen ei tällä hetkellä ole
toimivia malleja tai b) vapaaehtoisosaamisen siirtämistä ei pidetä hyödyllisenä.
Toisaalta kuitenkin työntekijöiden osaamisen kehittämistä koulutusyhteistyön
kautta pidettiin suurena vahvuutena. Vähän merkittävänä pidettiin myös muun
muassa kansainvälistä yhteistyötä ja yritysyhteistyötä, mutta näistä vallitsi suuri
erimielisyys. Suurin osa vastaajista ei siis koe oman järjestönsä vahvuudeksi tällaista
yhteistyötä, mutta osalle järjestöjä yhteistyö yritysten ja ulkomaisten järjestöjen
kanssa on hyvin tärkeää.
137