Kansalaisjärjestötoiminnan ytimessä - Kansalaisareena

temaattisesti. Neljänneksessä järjestöistä tehdään ajoittain selvitys vapaaehtoisten
määrästä ja ajankäytöstä.
• Yli kolmanneksessa järjestöistä kuitenkin vapaaehtoisten määrää seurataan
systemaattisesti. Neljänneksessä järjestöistä tehdään ajoittain selvitys vapaaehtoisten
määrästä ja ajankäytöstä. Useimmiten vapaaehtoisten määrät
kuitenkin joudutaan arvioimaan.
• Suurin osa järjestöistä on asettanut vapaaehtoistoiminnalle tavoitteita, ja toiminnan
tuloksia myös seurataan jollain tavoin. Pisimmälle seurantajärjestelmiä
on usein kehitetty järjestöissä, joissa vapaaehtoistoiminta on yksi toimintalohko
muiden joukossa. Useimmiten aikaansaannoksia ja tuloksia myös arvioidaan.
Alle kolmannes asettaa tavoitteille indikaattoreita.
• Vajaalla kolmanneksella järjestöissä on olemassa vapaaehtoistoiminnalle
strategia tai suunnitelma. Useimmiten strategia tai suunnitelma oli laadittu
valtakunnallisissa keskusjärjestöissä (40,5 %).
• Valtakunnallisten keskusjärjestöjen kohdalla rahaa käytettiin vapaaehtoistoimintaan
yleisesti ottaen joko enintään 2 500 euroa tai sitten yli 80 000 euroa.
• Muiden valtakunnallisten järjestöjen kohdalla vapaaehtoistoimintaan käytetyn
summan suuruusluokkaa voisi kuvailla siten, että rahaa käytettiin useimmiten
joko enintään 2 500 euroa tai sitten suuruusluokkaa 50 000–160 000 euroa.
• Paikallisten/alueellisten järjestöjen kohdalla vapaaehtoistoimintaan käytetyn
rahoituksen euromäärä on usein muita järjestötyyppejä pienempi, samoin
kuin myös niiden koko on usein valtakunnallisia pienempi. Useimmiten vastattiin,
että rahaa käytettiin vapaaehtoistoimintaan enintään 2 500 euroa. Yleisesti
ottaen voisi kuvailla, että paikallisissa/alueellisissa järjestöissä vapaaehtoistoimintaan
käytetty rahamäärä on luokkaa 0–10 000 euroa.
• Järjestöt panostavat vapaaehtoistoiminnan tavoitteiden asetantaan ja tavoitteiden
saavuttamista myös seurataan (yli 80 % vastaajista).
• Vapaaehtoistoimintaan käytetyn RAY:n avustusosuuden mukaan järjestöt
jaoteltiin neljänneksittäin. Enemmistö järjestöistä (46,2 %) käytti vapaaehtoistoimintaan
avustuksia 0–24 % toiminnan määrästä. Alle kymmenesosa (8,6
%) järjestöistä käytti avustuksia 25–49 % ja hieman useampi (13,9 %) 50–74
%. Hieman vajaa kolmannes (31,3 %) käytti vapaaehtoistoimintaan RAY:n
avustuksia 75–100 %.
• RAY:n avustusten rooli vapaaehtoistoimintaan vaihteli järjestöjen tyypin mukaan.
Valtakunnallisissa keskusjärjestöissä tai muissa valtakunnallisissa järjestöissä
avustusten osuus vapaaehtoistoiminnan kuluista oli useimmiten 75–
100 %. Sen sijaan yli puolessa paikallisista järjestöistä RAY:n avustuksilla katettiin
korkeintaan pieni osa (alle 25 %) vapaaehtoistoiminnan kuluista.
• RAY:n tuen ohella jäsenmaksut ja järjestön saamat avustukset (erityisesti
kaupungeilta) ovat selvästi merkittävimmät muut rahoitusmuodot vapaaehtoistoiminnassa.
Näiden rahoituslähteiden yhteismerkitys koetaan useimmiten
erittäin tai melko suureksi – myös muutoin ja usein jopa enemmän kuin rahallisessa
mielessä.
• Vapaaehtoistoiminnan keskeisistä kuluista mainittiin useimmiten tilakulut ja
toiminnan edellyttämät tarvikkeet. Myös seuraavat mainittiin: vapaaehtoisten
186