Julkaisu: Esiselvitys hyvinvointi-indikaattoreista - Sitra

Sitran selvityksiä 32102Talouskasvun vuoksi Suomen materiaalinen hyvinvointi on ollut jatkuvassa kasvussa1990-luvun laman jälkeen. Samalla kuitenkin tuloerot ovat kasvaneet. Ne lähtivätkasvuun vuonna 1995, ja kääntyivät laskuun vasta vuonna 2008. Tuloerojen kasvutällä ajanjaksolla johtui ennen kaikkea kaikista eniten ansaitsevan väestöosuudentulojen kasvusta (Tilastokeskus). Kansainvälisesti katsoen Suomi on perinteisestiollut pienten tuloerojen maa. Tutkimusten mukaan suuret tuloerot valtion sisälläkorreloivat voimakkaasti rikollisuuden ja yleisen turvattomuuden kanssa. Maat,joissa eriarvoisuus on suurta, sosiaalinen liikkuvuus vaikeutuu, mahdollisuuksientasa-arvo rapautuu, iso- ja pienituloisten asuinalueet tyypillisesti eriytyvät ja lastenoikeudet eivät toteudu.Eriarvoisuuden kasvu heijastuu hyvinvointiin sekä subjektiivisesti että objektiivisesti.Keskimääräisen tulotason nousu voi nostaa hintoja, mikä vaikuttaa kulutusmahdollisuuksiin.Suomen osalta tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että niin sanotullaköyhyysrajalla elävien reaalinen ostovoima on kasvanut laman jälkeen maankeskimääräisen tulotason nousun myötä. Yhteiskunnassa muiden ihmisten asemaja tilanne vaikuttaa siihen, millaiseksi koemme oman tilanteemme. Myös köyhyydenja huono-osaisuuden kokeminen on suurelta määrin suhteellista ja subjektiivista.Tämän vuoksi huono-osaisimpien subjektiivinen hyvinvointi laskee eriarvoisuudenlisääntyessä. Ilman tuloeroja olisivat kaikki yhtä rikkaita tai yhtä köyhiä.Voidaan siis ajatella, että hyvinvointi Suomessa ei ole ainakaan lisääntynyt samassasuhteessa kuin tulot ovat kasvaneet. Kuilun kasvaminen jarruttaa köyhimpien hyvinvoinninlisääntymistä. Lisäksi yleisen elintason kasvaessa huonontuvat köyhimpienmahdollisuudet toimia yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä, sillä tämä osallistuminenvaatii jatkuvasti enemmän taloudellisia resursseja. Rikkaissa maissa yhteisönjäsenenä toimiminen maksaa enemmän korkeampien elinstandardien vuoksi.”Normaali elämä” vaatii tiettyä kulutusta, jolla ei tyydytetä varsinaisia fysiologisiatarpeita. Muun muassa matkapuhelimesta ja tietokoneesta on viime vuosikymmenenaikana tullut hyödykkeitä, joita ilman on vaikea toimia yhteiskunnassa, esimerkiksihakea töitä. Näin myös sosiaalisen syrjäytymisen riski on aiempaa suurempi.On siis perusteltua, että hyvinvointitarkasteluissa huomioidaan tuloerot. Olisi kuitenkinsyytä tarkastella, kuvaako nykyinen tapa ottaa eriarvoisuus huomioon ilmiöntodellisia vaikutuksia, vai olisiko mittaustapaa syytä kehittää.7.7 Inhimillisen pääoman merkitys jateknologinen kehitysInhimillisellä pääomalla (human capital) tarkoitetaan yksilöiden tietojen, taitojen,osaamisen, ja kokemuksen kehittymistä. Inhimillinen pääoma on yksilöön sidottuapääomaa, jonka laatua voidaan kehittää periaatteessa loputtomiin. Se ilmenee esimerkiksiluovuutena ja kykynä kehittää ja käyttää aineellisia ja aineettomia resurssejasuunnitelmallisesti sekä monipuolisesti. Inhimillisen pääoman peruspanoksestavastaa koulujärjestelmä, jota täydennetään muun muassa yritysten tarjoamillakoulutus- ja kehittämistoimilla, sekä työssä oppimisen kautta. Koulutusnäkökulmaalaajemmin inhimillinen pääoma voidaan myös käsittää osaksi oppimisprosessia, jokajatkuu läpi elämän. Yhteiskunnan kannalta tämä merkitsee sitä, että yhä useampiaihmisiä on autettava saavuttamaan ja säilyttämään kykypotentiaalinsa elinikänsäajan. (OECD-katsaukset 2007.)