Julkaisu: Esiselvitys hyvinvointi-indikaattoreista - Sitra

Sitran selvityksiä 3224Tämä ”makroaggregaatti” (komposiitti-indikaattori) ei ole SEEA-järjestelmänpäämääristä tärkein. Vuoden 2003 raportissa suhtaudutaankin eaNDP-mittariinvarauksella: “eaNDP:a voidaan pitää vastauksena kysymykseen: mikä olisi nettokansantuotteenarvo nykyisiä kustannuksia ja teknologioita käyttäen, jos kaikkiympäristöön liittyvät oletukset toteutuisivat” (YK, 2003, s. 477). (YK, 2003; Heal &Kriström, 2005.)Laskenta käytännössäLuonnonvaratilinpitoihin liittyy ongelmia luotettavan tietojen tuottamisesta sekämäärien, että niiden arvottamisen suhteen. Useista luonnonvarojen, käytettyjenmateriaalien ja päästöjen määristä on saatavilla melko tarkkaa tietoa mittauskäytäntöjenvakiintumisen myötä, mutta monien markkinattomien luonnonvarojenja -palveluiden hyödyntämistä ei seurata lainkaan. Lisäksi teollisuuden ja muunihmisen toiminnan aiheuttamista saastepäästöistä on yleensä saatavilla luotettaviatietoja, mutta ihmisten altistumista näille päästöille ei kuitenkaan ole tutkittu riittävästi,joten varsinainen tilinpito on hankalaa. Sama koskee esimerkiksi ilmanlaatua,vaikka sen merkitys elämälle onkin perustavanlaatuinen. Aitojen julkishyödykkeiden,kuten ilmaston ja sen muuttumisen, biodiversiteetin, lajien ja luonnon erityispiirteidensäilymisen, arvon ja niistä saatavien hyötyvirtojen sisällyttäminen tilinpitoihinpitää myös sisällään suuria käsitteellisiä ongelmia. (Nordhaus, 1999.)Vihreän tilinpidon saralla teoria ja käytännön työ eivät kohtaa, mikä johtuu markkinattomienhyödykkeiden ja haittojen hinnoitteluun sekä muihin arvottamiskäytäntöihinliittyvistä ongelmista. Vaikka teoriapohja on olemassa, on virallisten jaluotettavien ympäristötilinpitojen laatiminen vaikea tehtävä. Monet käytetyistämenetelmistä ovat kiistanalaisia ja perustuvat oletuksiin ja tutkimustietoon, joistaei aina ole yksimielisyyttä. Ongelma toistuu muissakin hyvinvointia ja kestävääkehitystä kuvaavissa indikaattoreissa. Myös useissa indikaattoreissa käytettävätyhdistämis- tai painotuskäytännöt herättävät laajaa erimielisyyttä, vaikka kyseisillemittareille ei edes tavoiteltaisi vihreän BKT:n kaltaista virallista asemaa.Suurimmat haasteet vihreän BKT:n rakentamisessa ovat Healin ja Kriströmin (2005)mukaan seuraavat:1) Luonnon (palvelujen) arvottaminen2) Varantojen ja niiden kulumisen arvottaminen3) Yli rajojen kulkeutuvat saasteetMarkkinoilla myytäville luontohyödykkeille, kuten puutavaralle, on helppo määrittäähinta. Jos joitakin hyödykkeitä ei voida verrata niiden markkinoilla vaihdettaviinvastineisiin, on otettava käyttöön jokin keinotekoinen hinnoittelumenetelmä. Eritapoja arvottaa markkinattomia arvoja, palveluita ja laadullista huononemista ovatesimerkiksi nykyarvomenetelmä, matkakustannusmenetelmä, hedonisten hintojenmenetelmä, ehdollisen arvottamisen menetelmä (contingent valuation method),maksuhalukkuus-/korvauskustannusmenetelmä ja ylläpitokustannusmenetelmä.Esimerkiksi ylläpitokustannusten menetelmässä otetaan huomioon kustannukset,jotka aiheutuvat siitä, että talouden toimenpiteiden negatiiviset vaikutukset kyseiseenluonnonvaraan estetään. Esimerkiksi SEEA:n eaNDP:ssä laadun huononemisen