Julkaisu: Esiselvitys hyvinvointi-indikaattoreista - Sitra

Sitran selvityksiä 3214Vastaavasti negatiiviset tekijät vähentävät ihmisen kokemaa hyötyä. Yksilöidenperimmäisenä tavoitteena pidetään yleensä oman hyvinvoinnin maksimointia.Kansantaloustieteen tapa on tehdä hyvinvoinnista jotain mitattavaa, mitä voidaantutkia analyyttisten työkalujen avulla. hyvinvoinnin taloustieteen kehittäjiin lukeutuvanA.C. Pigoun mukaan (1952) hyvinvointia voidaan tarkastella tutkimalla niitähyvinvoinnin osia, jotka voidaan suoraan tai epäsuorasti hinnoitella rahamääräisinä.Arvottamismenetelmien kehityttyä Pigoun aikojen jälkeen, yhä useampia hyvinvoinninosia on voitu ottaa hyvinvointitarkasteluihin mukaan.Toinen taloustieteelle ominainen lähestymistapa hyvinvointiin on tarkastella käytettävissäolevien materiaalisia ja henkisiä resursseja. Myös kokemukseen perustuviatekijöitä, kuten eriarvoisuutta, on taloustieteen keinoin mahdollista mitata resurssienjakautumisen kautta.ISEW ja GPI -indikaattoreiden taustalla on taloustieteen nobelisti John Hicksin(1904−1989) vuonna 1948 esittämä määritelmä kestävästä tulosta. Kestävä tuloon suurin mahdollinen määrä, jonka henkilö tai talous voi kuluttaa yhden periodinaikana vähentämättä seuraavan periodin kulutustaan. ISEW ja GPI -mittareidentarkoituksena onkin kertoa nimenomaan yhteiskunnan kestävästä taloudellisen hyvinvoinnintilasta ja mahdollisuuksista ylläpitää vastaavaa hyvinvoinnin tasoa myöstulevaisuudessa. Hyvinvointitarkastelujen laajentaminen tulevaisuuteen on tärkeää,sillä monet, esimerkiksi ympäristöön kohdistuvat vaikutukset ovat pitkäkestoisia javaikeasti ennakoitavia. Tämän vuoksi ne tulisi ottaa hyvinvointitarkasteluissa nykyistälaajemmin huomioon.Perinteinen sosiologinen lähestymistapa on tarkastella hyvinvointia yhteisöjen jayhteiskunnan kautta, jolloin keskeisiksi kysymyksiksi muodostuvat mm. yhteiskunnallisetjaot, altruismi, yhteisöllisyys ja väestöryhmien väliset hyvinvointierot.Sosiologia pyrkii selvittämään, mistä hyvinvoinnissa on oikeastaan pohjimmiltaankysymys, mistäs se rakentuu, miksi ihmisten, ihmisryhmien ja yhteiskuntien välilläon eroja, entä mitä merkitystä identiteeteillä ja yhteisöillä on? Tätä kautta haetaanymmärrystä yhteiskunnan ja yksilöiden toiminnasta sekä sitä ohjaavista motiiveistaja laajemmista yhteiskunnallisista rakenteista. Sosiologiassa hyvinvointia voilähestyä myös pahoinvoinnin kautta, jolloin tarkasteltavana ovat erilaiset yhteiskunnanjäsenten pahoinvointia heijastavat ilmiöt, kuten rikollisuus, yhteiskunnallisenkoheesion puute ja sosiaalinen syrjäytyminen, jotka on myös mahdollista sisällyttäähyvinvointi-indekseihin. Tällä hetkellä sosiologiassa on havaittavissa myös kasvavakiinnostus onnellisuustutkimusta kohtaan, minkä myötä tarkasteltaviksi teemoiksiovat nousseet yhteiskunnan kokonaisonnellisuus, sen määrittäminen ja siihen vaikuttavattekijät sekä makro- että mikrotasolla.Psykologian alalla onnellisuutta tutkitaan lähinnä ihmisen kokeman subjektiivisenhyvinvoinnin kautta. Eräs tunnetuimmista psykologian lähestymistavoista on ihmisenbiologisten perustarpeiden kautta ihmisen hyvinvointia tarkasteleva Maslowin(1964) tarvehierarkia. Sen mukaan ihminen pyrkii ensisijaisesti tyydyttämäänfysiologiset perustarpeensa, minkä jälkeen huomio siirtyy korkeampiin tarpeisiin,kuten turvallisuuteen ja yhteenkuuluvuuteen. Näiden tullessa tyydytetyiksi, ihminensiirtyy tavoittelemaan omanarvontuntoa, arvostusta muilta sekä haluaa toteuttaaitseään arvojensa ja luovuuden kautta. Subjektiivisen hyvinvoinnin mittausmahdollisuudetrajoittuvat lähinnä kyselytutkimuksiin, joiden tulokset on mahdollista koostaahalutunlaisiksi hyvinvoinnin tai onnellisuuden yhdistelmäindikaattoreiksi. Käytännönsovelluksia varten on mielenkiintoista tarkastella, miten ihmisen tarpeiden eri tasoja