Julkaisu: Esiselvitys hyvinvointi-indikaattoreista - Sitra

Sitran selvityksiä 3299kokemus syntyy. Useat perinteiset hyvinvoinnin mittarit eivät huomioi yksilön itsekokemaa hyvinvointia ja onnellisuutta, vaan painopiste on rahamääräisesti mitoitetuissaja aineellisissa tekijöissä. Tällöin ohitetaan helposti subjektiivisen hyvinvoinninkannalta olennaiset tekijät, kuten yhteiskuntaolot, terveys, henkinen pääoma,sosiaaliset suhteet, sekä yksilökohtaiset toiminta- ja vaikutusmahdollisuudet.Subjektiivisen hyvinvoinnin tarkastelu ja mittaaminen edellyttää sekä hyvinvoinninobjektiivisten tekijöiden määrittelyä että henkilökohtaisia arviointeja koettua onnellisuuttaja sen komponentteja koskien.Subjektiivisia mittauksia, kuten erilaisia survey-kyselyitä, on toteutettu jo pitkään.Niiden asema osana yhteiskunnan hyvinvoinnin mittaamista on kuitenkin ollutvähäinen. Viimeaikainen hyvinvointikeskustelu on kuitenkin antanut aihetta kehittääaiempaa kattavampi ja tarkempi menetelmä koetun hyvinvoinnin ja onnellisuudenmittaamiseksi. Esimerkiksi Stiglizin komitean viime vuoden lopulla julkaisemassa raportissakäsitellään perusteellisesti elämänlaatua ja siihen liittyviä kysymyksiä, sekäesitetään suosituksia sen mittaamiseksi. Raportin mukaan elämänlaatu muodostuusekä yksilön objektiivisista olosuhteista että henkilökohtaisista kyvykkyyksistä (cababilities).Sekä objektiiviset että subjektiiviset hyvinvoinnin mittarit tarjoavat olennaistatietoa elämänlaadusta. Suositusten mukaan tilastolaitosten tulisi sisällyttäätutkimuksiinsa kysymyksiä sekä oman elämän arvioinnista, mielihyvän kokemuksistaettä yksilöllisistä prioriteeteista. EU:n lisäksi myös muun muassa OECD:ssä tehdääntyötä subjektiivisten hyvinvointitekijöiden saattamiseksi osaksi politiikan tekoa jayhteiskuntien edistyksen mittaamista.Pelkät teoreettiset suuntaviivat eivät kuitenkaan riitä. Jotta selvityksistä saatujentulosten ja suositusten käytännöntoteutus onnistuisi, tulee myös tiedonkeruuta jatilastointia tältä osin kehittää. Vuoden 2009 heinäkuussa järjestetty kansainvälinenMeasuring Subjective Well-being: An Opportunity for National Statistical Offices?-workshop tarttui haasteeseen ja keräsi alan asiantuntijoita sekä tilastontuottajiayhteen SWB:n operationalisoinnin edistämiseksi. Sekä kansallisen että kansainvälisentason hankkeet ovat merkittäviä edistysaskeleita subjektiivisen hyvinvoinninmäärittämisessä ja mittaamisessa. Ne tarjoavat mahdollisuuden kehittää SWB:ntilastointia ja yhdistämistä osaksi aiempaa laajempaa, nyky-yhteiskuntaa paremminkuvaavaa hyvinvointimittaria.Monipuolisen hyvinvointi-indikaattorin laadinta edellyttää, että myös Suomen pitkääsurvey-tutkimuksen perinnettä voidaan hyödyntää osana objektiivista mittaria.Tähän saakka subjektiiviset mittaukset on pitkälti nähty omana, objektiivisestanäkökulmasta irrallisena tutkimusalueena. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei kyselytutkimuksiaja niistä saatuja tuloksia voitaisi liittää osaksi objektiivista hyvinvointiindikaattoria.Objektiivinen ja subjektiivinen voidaan nähdä toisiaan täydentävinätasoina, minkä kautta myös mahdollistuu aiempaa laajemman ja täsmällisemmäntiedon kerääminen yhteiskunnan ohjaamisen ja seuraamisen tueksi.