Julkaisu: Esiselvitys hyvinvointi-indikaattoreista - Sitra

Sitran selvityksiä 321047.8 Uuden hyvinvointi-indikaattorin laadinnantilastollinen pohjaKansantalouden tilinpitoon tai sen satelliittitilinpitoon tulisi sisällyttää sellaisiahyötyyn ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, jotka jäävät markkinoilla tapahtuvanvaihdannan ulkopuolelle, esimerkiksi kotityön arvo ja ympäristöhyödykkeiden tuottamatpalvelut. Tilastojen valossa tuotannon tuottamia arvoja tulisi voida verrata senaiheuttamiin todellisiin kustannuksiin, joihin myös ympäristökustannukset lukeutuvat.Nykyisin taloudellisen toiminnan aikaansaamia tuloja seurataan tarkasti,mutta kustannuksia vain osittain. Näin arvioimme kannattamattomiakin toimintojakannattaviksi ja kasvatamme tarpeettomasti ympäristövelkaamme. Nykyiselläänkansantalouden tilinpito ei huomioi näitä ympäristökustannuksia, vaan luonnonpääomankuluttaminen katsotaan tuloksi, vaikka kyse on oman hyvinvointimme perustankuluttamisesta. Tilastoalan olisikin tämän harhan oikaisemiseksi panostettavaympäristökustannusten tilastoinnin kehittämiseen.Ympäristötilinpidon tarkoitus on tuoda esiin kaikki talouden ja luonnon väliset interaktiot.Luonnonvaratilinpidot tuottavat tietoa taloudellisen toiminnan vaikutuksistaja auttavat meitä näkemään, käytetäänkö luonnonvaroja kestämättömällä tavalla.Tarve tilastotuotannolle tulee poliittisen päätöksenteon ja kansalaisten tarpeista.Jotta päätöksentekoa voitaisiin ohjata oikeanlaisen verotuksen tai sääntelynsuuntaan, tarvitaan sen tueksi ympäristövelan seurannan ja tilastoinnin kehittämistä.Kerättävän tiedon luotettavuus voidaan saavuttaa vain tieteen ja asiantuntijatyönkautta. Tiedon tuotannon tulisi lisäksi olla kansainvälisesti standardoitua. Eritekijöistä saatavien hyötyvirtojen sisällyttäminen tilinpitoihin pitää sisällään suuriakäsitteellisiä ongelmia, eikä se täten ole tällä hetkellä aukottomasti toteutettavissa.Kuitenkin määrällisesti monia näistäkin tekijöistä voidaan mitata, edellyttäen, ettämittaustapoja kehitetään ja otetaan standardoidusti käyttöön.Kansanterveys, palkaton työ, vapaa-ajan arvo, vapaaehtoistyön arvo, epävirallisenja kotikoulutuksen arvo, tutkimuksen ja kehityksen arvo, ilmakehän saasteet,saasteilta suojautumisen kustannukset, maaperän fyysiset ominaisuudet saasteidenimeytymisen suhteen sekä luonnon palautumiskyky ovat esimerkkejä asioista, jotkaolisi tarpeen huomioida tilinpidoissa aiempaa laajemmin. Luonnonvaratilinpitoihinliittyy ongelmia luotettavan datan saamisesta sekä määrien että arvottamisen suhteen.Usein määristä on saatavilla tarkkaa tietoa, koska mittauskäytännöt ovat vakiintuneet.Kuitenkin monien markkinattomien luontohyödykkeiden hyödyntämisestä,kuten satunnaisesta kalastuksesta tai polttopuun keräämisestä ei pidetä kirjaa,vaikka kyseessä on selvästi määriteltävissä ja mitattavissa oleva asia. Teollisuudenja muun inhimillisen toiminnan aiheuttamista saastepäästöistä on yleensä saatavillahyvää fysikaalista dataa. Ihmisten altistumista näille päästöille ei kuitenkaan oletutkittu riittävästi, joten varsinainen tilinpito on hankalaa.Suomessa Metla tekee tutkimuksia puuston määrään ja laatuun liittyen, sekä laatiimetsien kasvua, hakkuita ja metsätöiden kustannuksia koskevat tilastot. MyösMaanmittauslaitos, Suomen ympäristökeskus ja Ilmantieteenlaitos keräävät tilastojaympäristötekijöistä. Maailmanpankki on laatinut taulukon maista, jotka ylläpitävätrinnakkaisia ympäristötilinpitoja (Hamilton ym., 2006). Suomi ei kuulu rinnakkaistentilinpitojen saralla etulinjan maihin. Sen sijaan esimerkiksi Ruotsi, Saksa, Japani,Meksiko ja Filippiinit laativat luonnonvara- ja materiaalivirtatilinpitojen lisäksi myösraha-määräiset tilinpidot ja makroaggregaatit.