Julkaisu: Esiselvitys hyvinvointi-indikaattoreista - Sitra

Sitran selvityksiä 3218Koska hyvinvointi on nykykäsityksen valossa moniulotteinen ilmiö, vaatii sen mittaamineneri osa-alueiden yhdistämistä tavalla tai toisella. Tässä esiselvityksessäesitellyt yhdistelmäindeksit (kuten HDI, GPI) muodostuvat useista erillisistä indikaattoreista,jotka on koottu jonkin mallin mukaisesti yhdeksi indeksiksi kuvaamaanmoniulotteista ilmiötä. Erillisistä indikaattoreista koostuvien indikaattorikokoelmien(kuten Findikaattorin) etuna on, ettei tarvetta yhteismitoittamiseen ole. Yksi kehityksestäkertova luku koetaan kuitenkin hyödylliseksi politiikan ja julkisen tiedottamisenapuvälineeksi, koska sen helppo hahmotettavuus mahdollistaa kehityksenseuraamisen ja erilaiset vertailut indikaattorikokoelmia paremmin. Tiedon yhdistäminenyhdeksi tunnusluvuksi on sekä vahvuus, että heikkous. Komposiitti-indikaattoreidensisältämät erilliset indikaattorit eivät yleensä ole yhteismitallisia ja tapa, jollane lasketaan yhteen lopulliseen indeksiin, ei ole yksiselitteinen. Painotusta on vaikeaperustella objektiivisesti, joten se on aina jollain tapaa mielivaltainen ja perustuusubjektiivisiin arvotuksiin. Kumpi on esimerkiksi tärkeämpi tekijä kansalaisten hyvänelämän tarkastelussa: materiaalinen elintaso vai avioerojen määrä? Hyvinvointiinvaikuttavien tekijöiden merkitys vaihtelee myös kulttuurien ja ajanjaksojen välillä,mikä osaltaan lisää yhteismitoittamisen haastetta.Ei-rahamääräisissä indeksiluvuissa (kuten HDI, SSI) asetetaan jokin tavoitetaso,johon maan saamia arvoja verrataan. Vaikka komposiitti-indikaattoreiden kehittämisestäon tullut eräs tilastollisen analyysin tutkimusaloista, niille ei ole yksiselitteistärakentamistapaa. Esimerkiksi pääkomponenttianalyysillä (principal componentanalysis) voidaan hahmottaa eri tekijöiden merkitystä (Saisana & Srebotnjak, 2006)ja täten hakea perusteluja valitulle painotukselle. Komposiitti-indeksit rakentuvatyleensä seuraavasti: jos indeksillä pyritään esimerkiksi huomioimaan kaikki kestävänkehityksen kolme ulottuvuutta, ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen, voivat senlaatijat antaa kaikille kolmelle ulottuvuudelle painon 33 %, tai halutessaan painottaajotakin ulottuvuutta antamalla sille esimerkiksi 50 % indeksin arvosta. Lisäksi kukin”ulottuvuus” sisältää yksittäisiä indikaattoreita, joista jokainen kuvaa jotain tiettyähyvinvoinnin osa-aluetta liittyviä tekijöitä. Kunkin komposiitti-indikaattorin painotuson kuvattu tarkemmin indeksistä kertovassa tekstissä esiselvityksen kappaleessa 3.Tavoitetasojen asettamisesta on kerrottu tarkemmin erityisesti Sustainable SocietyIndexiä käsittelevässä luvussa 4.13.Hyvinvointitarkasteluissa rahamääräinen arvottaminen nähdään muiden painotustekniikoidenkiistanalaisuuden vuoksi yleensä perustelluimpana vaihtoehtona.Rahamääräiset mittarit ovat myös käyttökelpoisia politiikan tarpeisiin. Rahamääräisissäindikaattoreissa tekijät itse asiassa yhteismitallistetaan hintojen avulla, jolloinhinnat toimivat painokertoimien tapaan. Monilla ympäristö- ja julkishyödykkeillä eiole markkinoita, joilla niiden hinta voisi määräytyä kysynnän ja tarjonnan perusteella.Tällöin joudutaan käyttämään keinotekoisia hinnoittelumenetelmiä. Kuitenkinmonista luonnon tarjoamista näennäisen ilmaisista hyödykkeistä saadaan arvokkaitavälillisiä hyötyjä, joilla on oma arvonsa myös ihmiselle. Tästä esimerkkinä metsienmerkitys hiilidioksidin sitojina ja ulkoilualueina, ei vain puutavaran tarjoajina (Rättö,2008). Esimerkiksi luonnon olemassaoloarvoa lienee edelleenkin mahdoton hinnoitella.Negatiivisilla ulkoisvaikutuksilla, kuten saastumisella, ei vuosikausiin olluthintaa, ennen kuin ongelmaan herättiin. Joidenkin markkinattomien hyödykkeiden,kuten kotityön, arvo pystytään arvioimaan vastaavien markkinallisten hyödykkeidenarvoista. Keinotekoisia arvottamismenetelmiä on kehitelty useita ja ne ovat saavuttaneetmelko laajan hyväksynnän tieteen piirissä. Menetelmät voivat olla jokosuoria tai epäsuoria. Epäsuorat menetelmät pyrkivät arvioimaan ne haitat, joita