Julkaisu: Esiselvitys hyvinvointi-indikaattoreista - Sitra

Sitran selvityksiä 3290erilaiset lähtökohdat ja suuntaa siten päätöksentekijöiden huomion hieman eriasioihin. Hyvinvointiin indikaattorit pureutuvat monien erilaisten tekijöiden kautta,ja siksi niiden antamat kokonaiskuvat poikkeavat toisistaan usein merkittävästi.Indikaattoreiden tehtävänä onkin lähinnä kehityksen suunnan ilmaiseminen, sekähuomion kiinnittäminen oikeisiin asioihin päätöksentekoa ja toimenpiteiden suunnitteluaajatellen.Kaikkien indikaattoreiden, jotka tavoittelevat erilaisten hyvinvoinnin tai kestävänkehityksen ulottuvuuksien integroimista, haasteena on keskenään yhteismitattomientekijöiden huomioiminen ja painottaminen. Edellä esitettyjen indikaattoreiden painotusmenetelmätperustuvat tekijöiden rahamääräistämiseen ja indeksointiin. Rahamääräisinäilmaistavat mittarit ovat pääosin erilaisia talouden mittareita korjaaviaindikaattoreita. Ne pyrkivät muokkaamaan kansantuloa tai kulutusmahdollisuuksiasellaiseksi, että huomioiduksi tulisi kaikki hyvinvointia kasvattava ja sitä heikentävätoiminta. Indeksoinnissa taas seurataan jonkin tekijän muutosta suhteessa tiettyyntavoitearvoon. Tämä arvo muunnetaan esimerkiksi sadaksi ja näin eri indikaattoritvoidaan myös laskea yhteen yhdeksi aggregaatti-indikaattoriksi. Eri indikaattorienpainoarvoa lopullisessa indeksissä on vaikea perustella objektiivisesti, mutta asiaon aina ratkaistava jollain tavoin. Painotuksen ja skaalauksen valinta voi vaikuttaaratkaisevasti tuloksiin, mikä on havaittavissa esimerkiksi SSI:n (luku 3.9) ja EPI:n(luku 3.10) kohdalla. Indekseille tehtävät muutokset tähtäävät toki parempaan mittariin,mutta muuttavat tuloksia varsinkin kansainvälisissä vertailuissa ratkaisevastija tekevät vertailut eri vuosien välillä mahdottomiksi.Suomi on pitkälle kehittynyt yhteiskunta, jossa ihmisten perustarpeet tulevat tyydytetyksija jossa on korkea taloudellisen hyvinvoinnin taso. Tämä aiheuttaa sen, ettämonien kansainvälisiin vertailuihin tarkoitettujen indikaattoreiden käyttökelpoisuuspäätöksenteossa jää varsin heikoksi. Esimerkiksi hyvin tunnetussa Human DevelopmentIndex (HDI) -mittarille määritetyt tavoitetasot on Suomessa saavutettu jovuosikymmeniä sitten. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei hyvinvoinnissamme olisiyhä kehittämisen varaa. Sustainable Society Index (SSI) soveltuu hieman paremmineri kehitystasoilla olevien maiden tarkasteluun, mutta siinäkin monet Suomelleominaiset piirteet jäävät huomioimatta. Lisäksi indeksin aikasarja Suomelle näyttäävakioista kehityksen tasoa (Kekkonen, 2010), joten sen käyttökelpoisuus päätöksenteon,arvioinnin ja seurannan apuvälineenä on heikko.Erilaiset ekologiset aspektit huomioiva Environmental Performance Index (EPI)voi olla hyödyllinen ympäristöpolitiikan tavoitteiden asettamisessa. Merkittävää onkuitenkin EPI:n tavoitelähtöisyys: itse toimenpiteitä ja aikaansaannoksia enemmänse kertoo poliittisesta sitoutumisesta ja tahdosta. EPI tarjoaa vain ympäristöllisennäkökulman, eikä siltäkään osin huomioi monia Suomen erityispiirteitä. Ekologisellajalanjäljellä (EF) on puolestaan arvoa tuotannon ja kulutuksen ekologisuuden sekäekotehokkuuden analysoimisessa. Sen käyttökelposuutta kuitenkin heikentää hyvinvoinninja luonnonvarojen käytön välisen yhteyden puuttuminen.Subjektiivista hyvinvointia mittaavista indekseistä bhutanilainen Bruttokansanonnellisuus(GNH) on mielenkiintoinen, koska sen kuvaaman bruttokansanonnellisuudenmaksimointi on otettu virallisesti Bhutanin valtion politiikan tavoitteeksi. Menettelytapaon kansainvälisesti katsottuna ainutkertainen. Kuitenkin sellaisenaan GNH eisovi Suomalaiseen yhteiskuntaan, sillä sen edustama kulttuurinen arvomaailma onmeille varsin vieras. Toinen, kyselytutkimuksiin perustuva mittari, National Accountsof Well-being (NAW) sopii Suomelle paremmin sen ottaessa huomioon modernille