Tasa-arvosta lisäarvoa alueiden hyvinvointiin -työkirja, 2 ... - Poliisi

virtaistamista voitaisiin konkreettisesti ja suunnitelmallisesti edistää. Yhdeksi ongelmaksi
sukupuolten tasa-arvon edistämisessä näyttääkin muodostuneen itse tasa-arvon käsite.
Sukupuolineutraali toimintatapa on este tasa-arvon edistämiselle
Suomalaiseen tasa-arvomentaliteettiin liittyy vahvana piirteenä sukupuolineutraali toimintatapa.
Sen lähtökohtana on muodollista tasa-arvoa samoin kuin eriarvoisuuden ja syrjinnän poistamista
painottanut tasa-arvopolitiikka ja lainsäädäntö, jolla on saavutettu kiistattomia tuloksia. Kun
sukupuoleen perustuvan syrjinnän poistamisen lähtökohtana on ollut samanlaisen kohtelun
periaate, on sukupuolineutraaliutta arkiajattelussa ryhdytty pitämään merkityssisällöltään
myönteisenä: sukupuolia ei aseteta keskenään eriarvoiseen asemaan.
Tämän muodollista tasa-arvoa korostavan sukupuolineutraalin toimintatavan kääntöpuolena on
se, että siitä on tullut este naisten ja miesten erilaisten tarpeiden, lähestymistapojen, intressien ja
olosuhteiden tunnistamiselle. Meidän on vaikea nähdä naisten ja miesten olosuhteisiin ja
mahdollisuuksiin liittyviä epäkohtia ja löytää konkreettisia tavoitteita ja keinoja tosiasiallisen
tasa-arvon edistämiseksi. Tähän liittyen puhutaan sukupuolisokeudesta, johon liittyy vahvana
ajattelutapa, jonka mukaan sukupuolella ei ole merkitystä. Silti jokapäiväinen
elämänympäristömme ja arkemme tuottaa viestejä vahvoista sukupuolen mukaisista jaoista:
kouluttaudumme eri aloille ja toimimme eri ammateissa, meillä on sekä yhteiskunnallisen
päätöksenteon että työelämän hierarkioissa samoin kuin arjen käytännöissä ja perheen sisällä
omat eriytyneet toimintapiirimme ja roolimme. Siihen, mitä naiset tai miehet ovat, liittyy
edelleen syvään juurtuneita kaavamaisia oletuksia ja ajatustottumuksia. Sukupuolen mukaan
eriytyneet ja hierarkkisesti muotoutuneet asemamme, toimintapiirimme ja olosuhteemme
vaikuttavat uskomuksiimme, mahdollisuuksiimme ja valintoihimme.
Sukupuolineutraali puhe tasa-arvosta kätkee myös yhteiskunnallisiin käytäntöihin liittyvän
miehisen elämänmallin hallitsevuuden: valtavirta on useimmiten miehinen. Näennäisesti
neutraaleilla kehittämistavoitteilla ja -suunnitelmilla – alkaen talouskasvun ja kilpailukyvyn
lisäämisestä - voi olla erilaisia vaikutuksia naisiin ja miehiin, jolloin ne voivat aiheuttaa välillisesti
syrjiviä vaikutuksia. Naiset ja miehet eivät ole myöskään yhtenäisiä ryhmiä. Eri toimilla voi olla
erilaisia vaikutuksia erilaisissa olosuhteissa ja asemissa olevien naisten välillä. Sama koskee
miehiä ryhmänä. Neutraalit toimet eivät kysy myöskään, kenen intresseihin ja tarpeisiin toimet
vastaavat, ketkä nämä tarpeet ovat määritelleet ja missä.
Yhtäläisten mahdollisuuksien edistämisessä on perimmältään kyse heikommassa asemassa
olevan sukupuolen aseman parantamisesta. Yhä edelleen tämä tarkoittaa pääsääntöisesti naisten
yhtäläisten oikeuksien ja mahdollisuuksien lisäämistä. Tosiasiallisen tasa-arvon toteutumiseksi
tarvitaan erityisiä naisten asemaa parantavia toimia niin osallisuuden vahvistamiseksi
yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin kehittämispainopisteiden määrittämisessäkin. Kyse on
myös tasapuolisesta resurssien jakautumisesta.
Käytännössä eriytyneiden tasa-arvotoimien haittapuolena on, että niissä helposti ”nainen” nähdään
ongelmana ja poikkeuksena suhteessa miehiseen malliin. Tämä jättää huomioimatta naisten
20