Tasa-arvosta lisäarvoa alueiden hyvinvointiin -työkirja, 2 ... - Poliisi

Suomessa akateemisten naisten historia on verraten lyhyt, vaikka se on pitempi kuin monessa
muussa maassa. Ensimmäiset naisopiskelijat saivat opinto-oikeuden vuonna 1870,
mutta ennen pääsyään yliopistoon heidän oli anottava tsaarilta erivapautta "sukupuolensa
aiheuttamasta haitasta".
Yliopistojen opiskelijoista valtaosa on ollut naisia jo 1950-luvun puolivälistä lähtien ja nyt 40 %
uusista tohtoreista on naisia. Oulun yliopisto on ulospäin "tasa-arvo"-yliopisto, jossa nais- ja
miesopiskelijoita on likipitäen yhtä paljon. Koulutusohjelmien välillä on kuitenkin valtavia eroja
opiskelijoiden sukupuolijakaumassa: kasvatustieteet ja humanistiset tieteet ovat naisenemmistöisiä
kun taas tekniikassa, fysiikassa ja tietojenkäsittelytieteissä selvän enemmistön
muodostavat miehet.
Segregaatioon vaikuttavista tekijöistä on runsaasti tietoa saatavilla, mutta se sinällään ei saa
aikaan muutosta: On toimenpiteiden aika. Kampanjoilla ongelmaa ei ratkaista. Toimenpiteillä
tulee saada aikaan todellista ja haluttua vaikutusta. Asenteisiin vaikuttamisen lisäksi on tärkeää
muutosten ulottaminen koko koulutusketjuun. Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmat,
opinto-ohjaus, opiskelijavalinnat, opetusmetodit ja ylioppilastutkinto ovat kaikki kriittisiä
tekijöitä. Peruskoulussa käsityöt ovat eriyttävin tekijä. Tytöt valitsevat tekstiilityöt ja pojat
tekniset työt. Sekä tyttöjen että poikien kiinnostusta luonnontieteitä kohtaan voitaisiin kasvattaa
korvaamalla tekstiilityöt ja tekniset työt teknologiakasvatuksella ja lisäämällä opetukseen
runsaasti laboratoriotöitä. Useita laajoja hankkeita tyttöjen rekrytointiin tekniikan ja teollisuuden
koulutukseen on käynnissä. Näistä Oulun yliopiston Kajaanin kehittämiskeskuksen
koordinoimalta laajalta hankkeelta “WomenIT kehittämiskumppanuus” voidaan odottaa
tehokkaita ratkaisumalleja.
8