Jengit sotajalalla” - Nuorisotutkimusseura

osoituksena nuoren maailmankuvan näköalattomuudesta. Harrasteen laadulla ei yleensä
katsottu olevan suurta merkitystä. Hyviksi harrastuksiksi katsottiin niin poliittinen
toiminta kuin urheilukin, jos vaihtoehtona oli täydellinen osallistumattomuus.
Nuorisotyöntekijän vakuuttelut HS:ssa 7.11.1978 siitä, että jenginuoria itse asiassa
kiinnostivat erilaiset harrasteet, ja että he halusivat esimerkiksi ”kamerakerhoja,
moottoritiloja, urheilua” 370 , oli tarkoitettu osoitukseksi siitä, etteivät jenginuoret olleet
yhteiskunnan kannalta menetettyjä tapauksia.
6.5 Yhteiskuntaan liittyminen harrastamisen välityksellä
”Tulevaisuuden yhteiskunta siis edellyttää ihmiseltä 1. Osaamista, oppimista ja
jatkuvaa muutoksiin sopeutumista 2. Kykyä ja halua pohtia ja ratkaista elämän suuria
ongelmia.” 371
Nuorisotyö sai yhä korostuneemmin kansalaiskasvatuksellisen roolin 1960-luvun
kuluessa. Tämän kehityskulun myötä poliittinen toiminta ja poliittisten
nuorisojärjestöjen rooli nuorisotyön toteuttamisessa kasvoi 1970-luvulle tultaessa hyvin
vahvaksi. Nuorison elämään ja kasvuun liittyvien kysymysten kokonaisvaltaista
huomioonottamista painottanut nuorisopolitiikka, jonka rajoja Kari Rantalaiho
hahmotteli teoksessaan 1970-luvun nuorisopolitiikka 372 , oli myös 60-luvun lapsi. 373 60-
luvun perintönä maailma näytti muuttuvan entistä nopeammalla tahdilla. Nuorilta
alettiin edellyttää muutokseen sopeutumista.
”[N]uorisopolitiikka käsittää ne yhteiskunnan toimenpiteet joiden tarkoituksena on
edistää nuorten kehittymistä itseään toteuttaviksi ja yhteiskuntaa hyödyttäviksi
ihmisiksi. Edellä oleva tarkastelu on kuitenkin tuonut esille erään tärkeän asian.
Itsensä toteuttamisen ehdot sanelee yhteisö. Nuorisopolitiikan tehtävänä on tehdä
yksilöistä sellaisia, että he pystyvät toteuttamaan itseään yhteisön antamilla ehdoilla.
370 HS 7.11.1978: ”Nyrkit eivät riitä – nyt potkitaan avutonta”.
371 Rantalaiho 1969, 30.
372 Sama.
373 Aalto 1975, 56–61; Nieminen, J. 1995, 349–365.
106