Jengit sotajalalla” - Nuorisotutkimusseura

selvästi alhaisempaa. Koko maan 10–14-vuotiaista sakkiin kuului Allardtin (et al.)
mukaan hieman yli puolet. 30
Kummassakaan tutkimuksessa sakkiin kuulumisen ei katsottu haittaavan nuoren muiden
sosiaalisten kontaktien muodostumista. Itse asiassa tilanne tulkittiin päinvastaiseksi.
Kuten on jo todettu, Helangolle sakkiin kuuluminen näyttäytyi miltei välttämättömänä
vaiheena nuoren (pojan) kasvussa. Allardt ja kumppanit taas totesivat aktiivisen
sakeissa mukana olon pikemminkin lisänneen aktiivisuutta muissa harrastuksissa kuin
vähentäneen sitä. 31
60- ja 70-lukujen nuorisotutkimus palveli pitkälti nuorisotyön kehittämisen päämääriä. 32
Näkökulmavalinnasta johtuen nuorten omalle kulttuurille ja kokemukselle ei
tutkimuksissa ollut pääasiallisesti sijaa. Nuorten rooli tutkimuksissa oli nuorisotyön
objekteina toimiminen. Sakkien, sakki- ja jenginuorten, sekä nuorten kulttuurin
tutkiminen jäikin 60-luvun lopun ja 70-luvun alun tutkimuksissa sivuosaan. 33
Nuorisokulttuuri herätti kuitenkin uudenlaista kiinnostusta 1970-luvun lopulle tultaessa.
Jenginä käsitetyn ryhmän vaikutusta tarkasteltiin 1970-luvun lopulla mm. Helsingin
yliopiston sosiologian laitoksen sosiaalistumis-erikoisalakurssin osanottajien
kirjoittamassa esitutkimusraportissa 34 ja Ritva Uusitalon (os. Aalto) vuoden 1979
tutkimuksessa nuorten ryhmistä 35 . Näiden tutkimusten olemassaolo ja
kysymyksenasettelu oli kiinteästi sidoksissa syksyn 1978 jengitapahtumiin ja -
keskusteluun. Erikoisalakurssin opiskelijat suorittivat syksyllä 1978 – jengikeskustelun
aikana – jenginuorten haastatteluja ja havainnointeja, joiden tulokset on kerätty em.
30 Allardt et al. 1958, 30. Koko maan ja Turun kaupungin tilanne saattoi tietysti olla erilainen, mutta
todennäköistä on, että tutkimuksessa käytetyt sakkiin kuulumista kuvaavat kysymykset ovat itse asiassa
mitanneet eri asioita. Helangon kyselylomakkeessa sakkiin kuulumista on selvitetty kysymyksellä, jossa
sakki on rinnastettu kodin lähellä toimivaan poikajoukkoon. ( ”Jossakin kotisi lähellä on (oli) varmaan
poikajoukko eli poikasakki, johon ehkä itsekin kuulut (kuuluit).” Helanko, 1953, 21.)Allardt et al. taas
ovat määritelleet kysymyslomakkeessaan sakin nuorison ”melkein kiinteäksi ryhmäksi”.
31 Allardt et al. 1958, 74–75.
32 Suomalaisen nuorisotutkimuksen kehityksestä ks. Puuronen 1997; Salasuo, Mikko: Nuorisotyön
ytimissä: Kaleidoskooppi pääkaupunkiseudun nuorisotyöhön ja käytäntöihin, Helsingin kaupungin
tietokeskus, tutkimuksia 2007, Helsinki, 2007, 27–38.
33 Esim. Ritva Aallon väitöskirjassa nuorison vertaisryhmien vaikutusta tutkitaan pelkästään
nuorisokulttuuria kohtaan koetun kiinnostuksen kautta. Aallon väitöskirja käsittää artikkeleina suuren
otoksen 1960-luvun lopun suomalaisesta nuorisotutkimuksesta. Aalto, Ritva: Nuorten sosiaalistuminen ja
nuorisotyö, Helsingin yliopisto, Helsinki, 1975.
34 Uusitalo, Ritva (1979a) (toim.): Mitä nuorten mielessä liikkuu Esitutkimusraportti,
sosialisaatiokurssi, syksy 1978, Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen monisteita n:o 23, Helsinki,
1979.
35 Uusitalo 1979b.
10