Jengit sotajalallaâ - Nuorisotutkimusseura
Jengit sotajalallaâ - Nuorisotutkimusseura
Jengit sotajalallaâ - Nuorisotutkimusseura
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
kolmannelle vaiheelle. Jengin välittömän ja sinänsä vahingollisen käytöksen takana<br />
piilevä vaara oli nuorten arvojen ja asenteiden vastakkaisuus yhteiskunnalliselle<br />
normille. Tämän jengin välittömän ja suoraan havaittavissa olevan käytöksen välillisesti<br />
ilmentämän vaaran tuominen näkyville oli erityisesti nuorison kanssa työskennelleiden<br />
asiantuntijatahojen tehtävä. Erityisesti keskustelun kolmannessa vaiheessa asiantuntijat<br />
käsittelivät jenginuorta ongelmanuorena ja pyrkivät avaamaan nuoren ongelmien syitä<br />
sekä esittivät väitteitä ongelmien seurauksista. Samalla tällainen käsittely teki<br />
jenginuoresta keskustelussa ongelmanuoren. Keskustelun kohde oli miltei poikkeuksetta<br />
poika. Tyttöjen asemasta jengissä tai heidän erityisistä ongelmistaan ei keskusteltu.<br />
Toisaalta jengikeskustelussa heijastuvien uhkakuvien, kuten esimerkiksi<br />
joukkoviihteen, työttömyyden ja kotien välinpitämättömyyden, nähtiin koskettavan niin<br />
tyttöjä kuin poikia. Jengeihin kuului poikien ohella myös tyttöjä. Jengien väkivaltaisen<br />
ja maskuliinisen toiminnan kehyksessä käsitellyiksi tulivat kuitenkin vain pojat.<br />
Keskustelun ensimmäisessä vaiheessa jengiläistä ei välttämättä pidetty normaalista<br />
poikkeavana yksilönä. Väkivalta ja tappelunhalu olivat ongelmia, mutta niiden<br />
katsottiin varsinkin poliisin taholla johtuvan lähinnä nuorille tyypillisestä<br />
ajattelemattomuudesta, toiminnan tarpeesta ja valvonnan puutteesta. Kuva ongelmasta<br />
rajoittui käsittämään lähinnä nuorten tappeluiden välittömät seuraukset. Tappeluita<br />
käsiteltiin pitkälti todellisina ja tapahtuneina asioina. Häiriökäyttäytyminen ei vielä<br />
tässä vaiheessa määrittänyt nuoren identiteettiä eikä ongelma läpäissyt hänen<br />
olemustaan. Ensimmäisen vaiheen keskustelu kuuluikin pääosin<br />
kurittomuusdiskurssin 415 piiriin. Erityisesti kurittomuusdiskurssi ilmeni poliisin<br />
puheenvuoroissa. Se ei kuitenkaan rajoittunut täysin poliisin puheenvuorojen tai<br />
keskustelun ensimmäisen vaiheen piiriin. Tälle diskurssille luonteenomaisia aineksia<br />
olivat nuorten toiminnasta aiheutuneet välittömät häiriöt, tappelut ja väkivaltaisuus.<br />
Syynä ongelmiin sen piirissä nähtiin lähinnä kotien heikko kurinpito, jota vanhempien<br />
tietämättömyys nuorten tekemisistä kuvasti. Lääkkeenä nuorten häiriköintiin nähtiin<br />
näin ollen nuorten vanhempien ja muiden aikuisten harjoittama entistä tiukempi<br />
kurinpito ja kontrolli. Tietty kurittomuus kuului tavallaan nuoruuteen.<br />
Kurittomuusdiskurssille luonteenomaisia kehyksiä olivat erityisesti väkivallan,<br />
jengitappelun ja myös kotiolojen kehykset. Jengien aiheuttaman ongelman diskurssi<br />
esitti luonteeltaan nuorten välittömästä toiminnasta johtuvaksi.<br />
415 Vrt. Siuralan nuorisonäkökulmat: Siurala 1994, 117–118.<br />
123
Change language