Jengit sotajalallaâ - Nuorisotutkimusseura
Jengit sotajalallaâ - Nuorisotutkimusseura
Jengit sotajalallaâ - Nuorisotutkimusseura
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Vaikka poliisi ilmaisi heti keskustelun alussa huolestuneisuutensa nuorisojengien<br />
välisestä väkivallasta, ei ilmiötä pidetty pohjimmiltaan kovin huolestuttavana.<br />
”Poliisin mukaan jengien tappelunhalussa on kysymys lähinnä tekemisen<br />
puutteesta.” 295<br />
Nuorten aiheuttamat häiriöt katsottiin siis lähinnä tekemisen ja valvonnan puutteesta<br />
johtuviksi. Niiden uskottiin myös loppuvan jos poliisi olisi myös jatkossa paikalla<br />
estämässä syntymäisillään olevat tappelut. Syyttävä sormi osoitti nuorten sijasta näiden<br />
vanhempia. Poliisin mukaan ”…partioiden kotikäynnit ovat osoittaneet, etteivät<br />
vanhemmat useinkaan tiedä, mitä heidän lapsensa iltaisin tekevät.” 296 Tappelut myös<br />
loppuisivat ”…kun nuorten vanhemmat sekä muut aikuiset huomaavat, miten vakavasta<br />
asiasta on kysymys…” 297 . Vastuu nuorista ja heidän tekemisistään oli poliisin tulkinnan<br />
mukaan näiden vanhemmilla. Vanhempien tarkemman huolenpidon lapsistaan oli määrä<br />
ehkäistä vastaavanlaisten häiriöiden ilmenemisen jatkossa. Tätä erityisesti poliisin,<br />
mutta keskustelun ensimmäisessä vaiheessa myös toimittajien, puheenvuoroissa<br />
esiintynyttä näkökulmaa kutsun kurittomuusdiskurssiksi.<br />
Kurittomuusdiskurssin olennainen sisältö oli nuorten aiheuttamien ongelmien<br />
esittäminen luonteeltaan välittöminä järjestyshäiriöinä ja väkivallantekoina.<br />
Kurittomuusdiskurssin puitteissa nuorten häiriökäyttäytyminen esitettiin kuitenkin<br />
varsin normaalina – joskin epätoivottavana – nuorison käytöksen muotona. Vastuu<br />
nuorten aiheuttamien häiriöiden ehkäisystä kuului näiden vanhemmille ja muille<br />
aikuisille. Myös poliisin puuttuminen tappeluihin katsottiin vastaukseksi nuorten<br />
kurittomuuteen. Kurin puutteesta johtuvia häiriöitä tuli ehkäistä tiukemmalla kurilla ja<br />
kontrollilla. Kurittomasti käyttäytyvän nuoren ei kuitenkaan katsottu välttämättä olevan<br />
erityisistä ongelmista kärsivä yksilö. Tietynlainen kurittomuus kuului nuoruuteen, eikä<br />
poliisinkaan taholta esitetty erityisiä vaatimuksia tiukempien rangaistusten puolesta.<br />
Kurittomuusdiskurssin ilmenemiselle tyypillisiä kehyksiä olivat erityisesti väkivallan ja<br />
jengitappelun kehykset. Jengien aiheuttaman ongelman diskurssi esitti luonteeltaan<br />
nuorten välittömästä toiminnasta johtuvaksi.<br />
295 IS 11.9.1978: ”Kainalosauvatkin aseina nuorisojengin hulinoissa”.<br />
296 HS 7.11.1978: ”Nyrkit eivät riitä – nyt potkitaan avutonta”.<br />
297 IS 12.9.1978: ”Nuorisojengit uhoavat: Iso rähinä tulossa”.<br />
78
Change language