Jengit sotajalallaâ - Nuorisotutkimusseura
Jengit sotajalallaâ - Nuorisotutkimusseura
Jengit sotajalallaâ - Nuorisotutkimusseura
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
olleevaan passiivisuuteen. 1970-lukulaisen nuorisopolitiikan ilmentämässä<br />
tulkintakehyksessä yhteiskunnallinen ja harrastuksissa osoitettu aktiivisuus olivat<br />
vahvasti kietoutuneet yhteen. Yhteiskunnallista aktiivisuutta ja niitä tietoja sekä taitoja,<br />
joita kansalaiselle katsottiin olevan tarpeellista hallita, oli määrä harjoitella<br />
harrastustoiminnan kautta. Näin ollen myös nuoruuden harrastustoiminnan ja<br />
yhteiskunnan jäseneksi sosiaalistumisen välinen yhteys oli tiivis. Tästä johtuen nuorten<br />
vähäistä aktiivisuutta harrastusten suhteen voitiin pitää heijastuksena nuorten<br />
yleisemmästä, yhteiskunnallista laatua, olleesta passiivisuudesta.<br />
6.6 Jengin merkitys sosiaalistajana<br />
”Merkityksellinen sosiaalistaja on myös nuorten itsensä muodostama<br />
epämuodollinen toveriryhmä, ystävät ja erilaiset sakit.” 397<br />
Aktiivisuuden ihanteen korostaminen sai jengit näyttämään yleisön silmissä passiivisilta<br />
ja siten ongelmalta, mutta antoi myös nuorisotyöntekijöille ja muille nuorison parissa<br />
työskenteleville mahdollisuuden tuoda esille myös jengissä toimimisen liittyvää<br />
aktiivisuutta.<br />
”Sinänsä jengiin liittyminen on positiivista, sehän on toimintaa. Vain päämäärät<br />
pitäisi pystyä kanavoimaan paremmin…" 398<br />
Jengiin kuulumista arvostettiin ainakin nuorisotyötä ja nuorisotutkimusta tekevien<br />
tahojen keskuudessa periaatteessa täydellistä toimettomuutta enemmän. Jengien<br />
toiminnan laatu ja päämäärät muodostivat kuitenkin ongelman. Positiivisempina<br />
pidettyihin aktiviteetteihin ryhtymisen tiellä nähtiin rajoittavia rakenteellisia ongelmia.<br />
”Kyllä he haluavat kamerakerhoja, moottoritiloja, urheilua, mutta paikkoja tällaiseen<br />
toimintaan on liian vähän.” 399<br />
Ensimmäiset selkeästi jengiaiheeseen liittyneet asiantuntijapuheenvuorot määrittelivät<br />
nuoruuden välttämättömäksi vaiheeksi yksilön kasvussa lapsuudesta aikuisuuteen.<br />
Yleistä suhtautumista nuoruuteen ja siihen asiantuntijoiden kiinteästi liittämiin<br />
kokeiluihin moitittiin kuitenkin liiallisesta negatiivisuudesta.<br />
397 Aalto, 1975, 16.<br />
398 HS 7.11.1978: ”Nyrkit eivät riitä – nyt potkitaan avutonta” .<br />
399 Sama.<br />
115
Change language