Jengit sotajalalla” - Nuorisotutkimusseura

vaikuttamaan lähestulkoon normaalilta käytökseltä. 270 Julkilausuttu kielteisyys
huumeita kohtaan vaikutti varmasti siihen, ettei nuorten päihteiden käyttö muodostunut
keskeiseksi huolen ulottuvuudeksi keskustelussa.
Nuorilla oli oma selityksensä kovuuden ihanteelle.
”Se kahden pojan mutsi ihmetteli kovuutta. No, jengissä ollaan kovia, koska se luo
turvaa. Yksin ei moni nuori uskalla haastaa riitaa…” 271
”Tappelussa mukana oleminen kasvattaa pelätyn miehen mainetta, mikä pojille
tuntuu olevan tärkeä asia: ’Kadulla uskaltaa kulkee ku tietää ett muut jengiläiset
pelkää’ ” 272
Kovuuden ja tappeluvalmiuden ihanne edusti nuorille turvaa muiden jengien häirinnältä
ja väkivallalta. Myös aseistautumista puolustettiin usein argumentilla itsepuolustuksen
oikeutuksesta ja tarpeesta varautua muiden jengien aggressioiden varalle.
Viisikymmenlukulaista muotia seuranneet nuoret olivat viestimille häiriötä aiheuttavan
ryhmän lisäksi myös eksoottinen ihmettelyn kohde. Tästä johtuen mm. nuorten
pukeutumiseen, heidän kuuntelemaansa musiikkiin ja suosimiinsa elokuviin kiinnitettiin
huomiota laajemman arvomaailman ohella. Varsinkin toimittajien teksteissä rokkari ja
jenginuori samaistettiin toisiinsa. Välillä tämä yhteys kuvattiin vähemmän kiinteäksi,
kuten Helsingin Sanomien ”Rautatientorin jengiä” käsitelleessä kirjoituksessa.
”Joillakin on tukka rasvalla taaksepäin, mutta useimmilla taas ei. Monilla nahkatakit
ja toisilla ei. Tennareita ja kovia kompurakenkiä.” 273
Vaikka nuorilla ei katsottu olleen yhtenäistä pukeutumistyyliä ja rasvakampausten sekä
nahkatakkien käsitettiin kuuluneen vähemmistön pukeutumistyyliin, olivat nahkatakit,
rasvalla kasassa pysyvät ”heitot” ja tennarit ne ulospäin näkyvät nuorten ryhmän
tunnuspiirteet, joihin teksti kiinnitti huomionsa. Jenginuoren identifioiminen
270 Nuorisoasiankeskuksen nuorisokartoitusraportissa nuorisoryhmissä ei katsottu käytettävän alkoholia
”kovin usein”. Alkoholinkäytön raportoidaan liittyneen viikonloppuihin ja niihin tilanteisiin kun nuorilla
sattui olemaan rahaa. (Taisto, 1978) Huumausaineongelmasta kärsivä nuori oli myös syksyn 1978
keskustelussa tietynlainen ongelmanuoren perikuva. Huumausaineista ja niiden käyttäjistä (ainoastaan
nuorista) kirjoitettiin lehdissä syksyn aikana varsin paljon. Lauttasaarelaisten nuorten asemaa toimittajan
silmissä varmaankin paransi olennaisesti se seikka, etteivät nämä kaikesta aiheuttamastaan häiriöstä
huolimatta käyttäneet huumeita.
271 HS 9.11.1978: ”Jengiydytään kun kotona ei ole tilaa” (mielipide).
272
Aho & Hassinen 1979, 39.
273 HS 17.9.1978: “Jengi ilman ketjuja”.
71