Jengit sotajalallaâ - Nuorisotutkimusseura
Jengit sotajalallaâ - Nuorisotutkimusseura
Jengit sotajalallaâ - Nuorisotutkimusseura
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
muutenkin aikaansa. Kun vanhemmat jo ehkä ovat olleet vieraantuneita, he<br />
vieraannuttavat lapsensakin – kun pitäisi tehdä päinvastoin.” 307<br />
Kaikki eivät kuitenkaan varauksetta yhtyneet Jenginuoren tulkintaan. Jengille annettiin<br />
keskustelussa huomattavan paljon jengin välittömän toiminnan ylittäviä negatiivisia<br />
sisältöjä. Kuten edellisen luvun lopussa on jo todettu, jengi merkityksellistettiin<br />
aktiivisen nuoruuden diskurssissa erityisesti jäsentensä yksilötason ongelmien<br />
ilmentymäksi.<br />
”Poliisin ja nuorisotyöntekijäin mukaan vaikuttaa sen sijaan siltä, että jengien<br />
sisärenkaat, iältään vanhemmat pikkujengit, jotka syyllistyvät ilkivaltaan, ja vielä<br />
tätäkin vanhemmat, pikkurikollisuutta harrastavat porukat, koostuvat suurelta osin<br />
sellaisista henkilöistä, joilla jotkin ongelmat lisäävät tarvetta normeista poikkeavaan<br />
käyttäytymiseen.<br />
Tyypillistä tällaisille on, että jouduttuaan jengistään eroon he ovat pehmeitä, arkoja<br />
ja epävarmoja. Poliisin mukaan joukosta poistettu jenginjohtaja vastailee<br />
poliisiautossa kysymyksiin yleensä ’itku kurkussa’.” 308<br />
Koska jengin ymmärrettiin keskustelussa vallitsevaksi muodostuneen aktiivisen<br />
nuoruuden diskurssin piirissä niin selkeästi ilmentävän nuorten yksilöllisiä ongelmia,<br />
sai jengikeskustelu korostuneesti yksilöä ja hänen ongelmiaan käsitelleen muodon.<br />
6.1 Sosialisaatio näkökulmana nuoren yhteiskunnalliseen varttumiseen<br />
”Sosiologisena käsitteenä ’sosiaalistuminen’ nähdään usein prosessina, jossa yksilöt<br />
saavat ne henkilökohtaiset ominaisuudet, tiedot, taidot, asenteet, arvot, tarpeet,<br />
motivaatiot, joiden avulla he sopeutuvat fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöönsä”. 309<br />
Nuoruutta käsiteltiin 1950–1970-lukujen suomalaisessa sosiologisessa<br />
nuorisotutkimuksessa yleisesti kautena, jolloin yksilö itsenäistyi kasvuperheestään,<br />
omaksui tiettyjä keskeisiä taitoja ja saavutti lopulta yhteiskunnan täysivaltaisen<br />
jäsenyyden. Nuoruutta yhteiskunnallisen kypsymisen ja yhteisöön liittymisen kautena<br />
307 HS 30.11.1978: ”Jengipulmassa vilkkuu hätävalo” (mielipide).<br />
308 SK 49/1978: ”Nuoriso on ympäristönsä kuva: <strong>Jengit</strong> ja karu todellisuus”.<br />
309 Aalto 1975, 1.<br />
84
Change language