to get the file - Sosiaalikollega

196Toimialan opetuksesta ja tutkimuksesta vastaavat korkeakoulut tukevat alueellista kehittämistä. Tällä varmistetaankehittämisen perustumisen alan tietopohjaan sekä tieteelliseen tutkimukseen että käytännön opetuksenja näyttöön perustuvan toiminnan varaan.Koko Pohjois-Suomen tason koordinaatioPohjois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä ohjaa alueen neuvottelukunta. Eri toimijatahojenkanssa neuvoteltua alueellista SOTE-yhteistoimintasopimusta toteuttamaan perustetaan keskeisten toimijoidenmuodostama neuvottelukunta, jossa on edustettuna kunnat, yliopistot, osaamiskeskukset, sairaanhoitopiirit/perusterveydenhuollonyksiköt, kuntayhtymät, yhteistoiminta-alueet, järjestöt, ammattikorkeakoulutyritykset ja muut alueella keskeisiksi määritellyt tahot.8. Tarvittavat rahoitus- tai organisaatioratkaisutEsitetty kehittämisrakenne voidaan toteuttaa eri integraatioasteissa. Se ei lähtökohtaisesti edellytä muutakuin yhteistä tahtoa. Rakenne voidaan toteuttaa periaatteessa nykyisin resurssein, mutta erityisesti alueellistenorganisointiratkaisujen (esim. sote-kuntayhtymät) yleistyminen tekee mallista yksinkertaisemman ja hallittavamman.Kehittämistyön ei pidä olla riippuvainen vain hankerahoituksesta, joka johtaa alueelliseen pirstaloitumiseenja lyhytaikaisuuteen kuntien erilaisista intresseistä ja mahdollisuuksista johtuenKehittämisrakenne nojautuu vahvasti peruskuntien tai niiden yhdistelmien palveluihin. Sosiaali- ja terveydenhuollonpalveluketjut, työmenetelmät ja työolot ovat aiheita, jotka ratkaistaan jatkossakin käytännön tasolla.Tähän usean vuoden kokemukset kehittäjätyöntekijä-mallista sosiaalihuollossa tuovat hyvän pohjan myösterveydenhuollon kehittämiseen. Kehittäjät ovat perustyössä toimivia ammattilaisia, jotka irrottautuvat osataikokoaikaisesti tavoitteelliseen kehittämistehtävään.Kehittäjätoiminta voidaan rahoittaa paitsi valtionapujärjestelmällä ja hankerahoituksella, myös organisaatioidenomarahoituksella. Tämä ei siis aiheuta erityisiä rahoitusratkaisuja, mutta käytännössä useimmissa tapauksissatarvitaan resursseja sijaistamisen järjestelyihin.Alueellisen tason suunnittelijatoiminta ei myöskään suoranaisesti edellytä resurssien lisäämistä, mutta toteutuksessatulee varmistaa kehittäjähenkilöstön riittävä resursointi. Osaamiskeskuksilla, sairaanhoitopiireilläsekä suuremmilla kunnilla ja kaupungeilla on sote-organisaatioissa asiantuntijatehtäviä, joiden tehtäväkenttäja toiminta sijoittuvat osaksi kehittämisrakennetta. Alueellisen yhteistyön lisääntyessä resursseja voidaankohdentaa (esim. kuntayhtymien tai -liitosten myötä) suunnittelutyöhön. On kuitenkin huomattava, ettäterveydenhuollon organisaatioissa näitä useammin on jo olemassa, mutta sosiaalihuollossa juuri tämäntyyppisetvoimavarat ovat lähes kokonaan puuttuneet.Yliopisto- ja korkeakouluyhteistyö ei edellytä lisäresursseja tai muutoksia, mutta on huomattava, että yliopistolainja korkeakoulupolitiikan muutokset tuovat mukanaan paineita, jotka korostavat alueellisen yhteistyönmerkitystä. Tässä yhteydessä tämä on tulkittava esitetyn aluetasoisen mallin eduksi. (Sosiaalialalle perustettavatopetus- ja tutkimusklinikat)Koordinaatioratkaisut eivät myöskään edellytä suuria muutoksia. Osaamiskeskuslainsäädäntö saattaa muuttua,joka ohjaa tätä kysymystä omalla tavallaan, mutta nykyinen pohja antanee mahdollisuuksia ajatella sosiaalialanosaamiskeskuksia ja sairaanhoitopiirien perusterveydenyksikköjä alueellisena voimavarana.Neuvottelukunta on muodostettavissa nykyisten sairaanhoitopiirien yhteistyöelimistä sosiaalihuollon ja korkeakoulujenedustajilla vahvistettuina.9. Kehittämisrakenteen edellytyksiäUudenlaisen verkostomaisen, sopimuksellisesti koordinoidun kehittämisrakenteen aikaansaaminen on mahdollista,mutta eri osapuolten kesken tarvitaan laajaa dialogia tarvittavan tahtotilan muodostamiseksi ja asianavaamiseksi. Asian avaaminen ja ratkaisumallin rakentaminen keskustelujen kautta on vaativaa – niin kuin