to get the file - Sosiaalikollega

54Tarve ulkopuoliselle työntekijälle lastensuojelussaLapin kunnat ovat kooltaan pieniä ja tämä aiheuttaa tarvetta kunnan ulkopuolisen työntekijän käytölle.Olosuhteet toimia paikkakunnalla, jolla suurin osa ihmisistä jollain tavalla tuntee toisensa, tai ovatystäviä keskenään, voivat olla hankalat erityisesti lastensuojeluun liittyvissä kysymyksissä. Pieni kuntaei voi suuremman kunnan tapaan nimetä esimerkiksi edellä mainittujen seikkojen takia jotain toistatyöntekijää hoitamaan prosessia. Ulkopuolisen työntekijän tarve voi nousta myös tulehtuneista, jopakriisiin ajautuneista suhteista asiakkaiden ja kunnan työntekijöiden välillä. Tällöin työpariapua tarvitaanristiriitojen ratkaisemiseen ja sovitteluun erityisesti työskentelyn alussa.Erityis- ja menetelmäosaamisen tarveTyöpareilta on kaivattu niin sanottua erityisosaamista jonkin verran riippuen siitä, miten erityisosaaminenmääritellään. Jos erityisosaaminen määritellään pitkäksi kokemukseksi esimerkiksi psykososiaalisestatyöstä ja taidoksi tukea kunnan työntekijöitä, niin silloin erityisosaamista on tarvittu.Näistä näyttäisi olevan puutetta kuntien perussosiaalityössä. Sen sijaan menetelmäapua on ainakintoistaiseksi kaivattu vähemmän. Ehkä kaikkea menetelmien tuomaa lisäarvoa ei ole kunnissa tiedostettu,tai niiden käyttöä ei ole koettu mielekkääksi työparipyyntöihin johtaneissa tilanteissa. Yhtenätyöparitoiminnan tavoitteena ollut menetelmäosaamisen välittäminen ei ehkä toteutunut siinä mittakaavassakuin toivottiin. Tosin itse työparitoiminta on löydetty pienemmissä kunnissa hyvin ja työparityöskentelyävoidaan itsessään pitää menetelmänä muiden joukossa. Kunnat käyttävät jonkinverran myös omaa henkilöstöään työparityöhön. Ongelmana näyttää kuitenkin olevan, että työpariksion vaikea saada kollegaa, esimerkiksi toista sosiaalityöntekijää tai perhetyöntekijää, jolloin työparityössätärkeä kollegiaalinen tuki ei toteudu täysimittaisena.Kysymys viranhaltijaoikeuksistaMerkittäväksi työparitoimintaa ja sen luonnetta määrittäväksi tekijäksi näyttää nousevan kysymys viranhaltijaoikeuksista.Tällä hetkellä kunnan työntekijöiden työpareina toimivilla henkilöillä oikeuksiaei ole. Viranhaltijaoikeuksin työparina toimiminen todennäköisesti muuttaisi työparien välistä työnjakoa,muuttaisi käytänteitä ja ehkä jopa koko työparitoiminnan luonnetta. Vaikutukset tuntuisivatväistämättä myös asiakkaan saamassa palvelussa.Asiasta on olemassa erilaisia argumentteja puolesta ja vastaan sekä työparien että kuntien työntekijöidenkeskuudessa. Osa kuntien työntekijöistä pitää nykyistä mallia toimivana, eivätkä he koe tarvettasiirtää valtaa ja vastuuta nykyistä enempää kunnan ulkopuoliselle työparille. Osa työpareista jakunnan työntekijöistäkin puolestaan kokee, että asiakas tulisi paremmin palvelluksi, jos työparinmandaatti toimia olisi samanlainen kuin kunnan työntekijällä. Työparin viranhaltijaoikeuksia tarvittaisiinesimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa kunnan oma työntekijä on vailla tehtävän edellyttämääammatillista kelpoisuutta tai vailla riittävää kokemusta hoitamaan käsillä olevaa prosessia.Työpariprosesseissa ollaan usein muistiinpanojen varassa ja kun työparilla ei ole pääsyä asiakastietojärjestelmiin,voi muistiinpanojen turvallisesta säilyttämisestä tulla ongelma. Silloin muistiinpanojenperusteella tehdyistä johtopäätöksistä ja päätöksistä tulee helposti enemmän kunnan työntekijän näkemykseenperustuvia. Samanlaista hankaluutta voivat tuottaa myös tilanteet, joissa asioista pitääpäättää nopeasti ilman mahdollisuutta konsultoida työparia. Lisäksi työparin kontaktit asiakkaisiinjäävät usein muutenkin vähäisemmäksi, sillä esimerkiksi asiakasperheet saattavat vierailla usein sosiaalityöntekijänluona sosiaalitoimistossa aikaa varaamatta.Ilman viranhaltijaoikeuksia toimivan työparin hyvänä puolena voidaan pitää sitä, että työpari tavallaan”ulkopuolisena”, ei kunnan edustajana, voi saada yhteistyön sujuvammin käyntiin, sillä viranhaltija japäätöksentekijä voi saada osakseen paljonkin kritiikkiä erityisesti prosessin alussa. Samalla tällainenjärjestely selkeyttää työnjakoa. Nykyisessä tilanteessa työparin rooli on enemmän konsultatiivinen japarempi kehittämistyön kannalta. Ulkopuolinen huomaa prosessista asioita, joille kunnan työntekijäehkä jo ”sokeutunut”. Täysi virkavastuu ja päätösvalta väistämättä veisivät jonkin verran huomiotapois kehittämistyöltä. Kaikkein olennaisin kysymys kuitenkin on, kummalla mallilla asiakas tulee pa-