Passivoiko työttömyysturva (pdf) - Mol.fi

järjestelmämuutoksilla ja totesi, että mainitusta ristiriidasta ei todennäköisesti päästä eroon ainakaan nykymuotoisessa
sosiaaliturvassa.
Kaiken kaikkiaan kannustinloukkututkimukset ovat tuottaneet hyvin paljon tietoa itse järjestelmien ominaisuuksista.
Voidaanhan pitää myös legitimiteettiongelmana sitä, että tukiin liittyy tilanteita, jotka eivät lainkaan
kannusta työntekoon. Loukkulaskelmien ongelmana on se, että ne nojaavat oletukseen, jonka mukaan
henkilö jatkuvasti laskelmoi omalta kannaltaan parhaan mahdollisen lopputuloksen. Tätä voisi kutsua ”rationaliteettioletukseksi”,
ja se on ongelmallinen useammastakin syystä. Samalla on toki huomautettava, että
tämänkaltaiset laskelmat lienevät mahdottomia toteuttaa, ellei niissä nojata mainitun kaltaiseen oletukseen.
Järjestelmien vaikutukset ovat lisäksi usein niin monimutkaisia, että on vaikea uskoa viimesijaisen sosiaaliturvan
varassa olevan henkilön pystyvän jatkuvasti laskemaan, mikä on hänelle edullisin lopputulos. Viime
aikoina puheenaiheeksi onkin noussut ”byrokratialoukku”. Siinä henkilön elinaikaiset tulot saattavat kyllä
kasvaa lyhytaikaisesta työssäkäynnistä, mutta samalla kotitalouden tulovirta lähtee vuoristoradalle, joka saattaa
kestää useita kuukausia. Tämä johtuu erilaisista viiveistä: työstä saatava tulo tulee käteen heti, mutta
etuuksia leikataan takautuvasti. Henkilön pitäisi ymmärtää laittaa valtaosa tilapäisistä ansioistaan säästöön,
jotta pärjäisi pienentyvien etuuksien kanssa. On helppo ymmärtää, että näin ei usein tapahdu pienituloisissa
talouksissa, joissa on paljon patoutuneita kulutustarpeita. (Hiilamo ym. 2004, ks. myös Karjalainen ym.
2003). Näin ollen järjestelmien ominaisuudet saattavat heikentää niiden kannustavuutta, vaikka laskelmien
mukaan kannustinongelmia ei olisikaan.
2.2 Empiirinen sosiaalitutkimus
Toista relevanttia tutkimustraditiota voisi kutsua perinteiseksi empiiriseksi sosiaalitutkimukseksi, jossa asioita
on selvitetty pääasiassa kyselytutkimusten, mutta myös rekisteriaineistojen avulla. Kuten jo todettua, hyvin
harvat keskittyvät eksplisiittisesti juuri työttömyysturvan ja työllisyyden suhteeseen. Tämän toteavat
myös Uusitalo ja Moisala (2003), joiden kysymyksenasettelu on käsillä olevan tutkimuksen kannalta ehkä
relevantein.
Uusitalo ja Moisala tutkivat pitkittäisaineiston avulla sitä, mitä tapahtui, kun 1980-luvulla voimassa olleet
työttömyysturvan porrastukset poistettiin. Tutkimuksessa ei löytynyt näyttöä siitä, että ”portailla” olisi ollut
kannustinvaikutuksia, vaikka voitiin tutkia myös tilannetta, jossa porrastus vähitellen poistettiin. Tämä tulos
on hyvin selkeä ja vahva, mutta siitä ei tokikaan voida suoraan vetää sellaista johtopäätöstä, että kannustinvaikutuksia
ei tänä päivänä olisi. Työttömyys ja etenkin pitkäaikaistyöttömyys ovat tuon aineiston ajoista
kasvaneet merkittävästi, ja tilanne on mitä todennäköisimmin myös laadullisesti erilainen kuin silloin.
Eräs toistuva havainto tässä tutkimustraditiossa liittyy kannustinloukkututkimusten ja yleensäkin taloustieteen
rationaliteettioletukseen. Tarkemmin sanottuna tutkimuksissa on usein törmätty tilanteisiin, joissa henkilöt
käyttäytyvät taloustieteen näkökulmasta ”epärationaalisesti” (tai ainakaan pelkkä raha ei selitä heidän
7