Passivoiko työttömyysturva (pdf) - Mol.fi

suuksia. Varsinaisissa johtopäätöksissä todetaan kuitenkin, että itse asiassa saatuja tuloksia selittää todennäköisesti
eniten valikoituminen kolmeen tutkittuun ryhmään – asia, jota ei artikkelissa tutkita.
Liljan tutkimuksen merkittävin puute tämän päivän näkökulmasta on luonnollisesti se, että aineisto on hyvin
vanhaa ja peräisin nykyistä olennaisesti paremman työllisyystilanteen ajalta. Näin ollen koko asetelman relevanttius
on kyseenalaista, etenkin mitä tulee eli turvan ulkopuolella olevien ryhmään. Tämä ryhmä on tutkimuksessa
lähes yhtä iso kuin kaksi muuta ryhmää. Massatyöttömyyden myötä tämä ryhmä on pienentynyt
selvästi verrattuna muihin, ja koostuu ilmeisesti nykyään enenevässä määrin niistä, joilla tarveharkinta epää
mahdollisuuden työttömyysturvaan. 80-luvun lopulla ryhmässä on todennäköisemmin ollut paljon sellaisia
ihmisiä, jotka ilman muuta olettavat työllistyvänsä hyvin nopeasti eivätkä tästä syystä hae työttömyysturvaa;
tämä luonnollisesti selittäisi suurta työllistymistodennäköisyyttä. Muutenkin ryhmän koostumus lienee täysin
toisenlainen kuin vastaavan ryhmän tällä hetkellä. Osittain kassojen yleistymisen ja osittain työttömyysriskin
nousun vuoksi kassoihin kuulumisaste nousi Liljan aineiston keräämisen jälkeen 80-luvun lopulla ja 90luvun
alussa selvästi.
2.4 Makrotaloudelliset mallit
Toinen merkittävä taloustieteellinen perinne, jossa on tehty päätelmiä työttömyysturvan ja työllisyyden yhteyksistä,
ovat erilaiset makrotaloudelliset mallit. Näiden mallien näkökulma on melko kaukana tämän tutkimuksen
lähtökohdista, sillä kannustimet eivät ole keskeisessä asemassa. Mainitsemme kuitenkin tämän tutkimusperinteen
lyhyesti.
Lyhyesti sanoen makrotaloudellisten mallien ideana on tutkia ns. ”tasapainotyöttömyyttä,” ja sen kehitystä
erilaisten taloutta kuvaavien parametrien mukaan. Tällaisia arvoja ovat bruttokansantuotteen kasvu, markkinakorot
– ja yhteiskunnalliset tekijät kuten työttömyysturvan taso ja kesto. Kun näiden erilaisten arvojen
välistä vuorovaikutusta kuvaavat mallit on saatu kuvaamaan aiempaa kehitystä tyydyttävästi, muutetaan
joidenkin parametrien arvoja, ja katsotaan millaisia tuloksia malli silloin antaa.
Esimerkiksi Holm ym. (1999) päätyvät työvoimavirtamallinsa pohjalta tulokseen, että työttömyysturvan
korvausasteen alentaminen kymmenellä prosenttiyksiköllä laskisi työttömyyttä kahdella prosenttiyksiköllä.
Heidän mukaansa ”poliittiset parametrit” kuten työttömyysturva, irtisanomiskulut, sosiaaliturvamaksut ym.
kaiken kaikkiaan selittävät kokonaistyöttömyydestä n. 70 prosenttia. Kiander ja Pehkonen (1998) taas tulevat
makroekonomisilla malleilla siihen (tosin estimoinneissa epävarmaan) tulokseen, että työttömyysturvan korvausaste
selittää työttömyyden noususta 1990-luvulla noin yhden prosenttiyksikön.
Yhteistä tämäntapaisille tutkimuksille on, että ne tuottavat edellä siteeratun kaltaisia selkeitä tuloksia ja tästä
syystä niitä usein käytetäänkin poliittisen keskustelun välineinä. Empiiristen aineistojen käyttö on kuitenkin
hyvin harvinaista, ja mallit edellyttävät sellaisia yksinkertaistuksia ja oletuksia joita on hankala puolustaa.
Esimerkiksi molemmissa edellä mainituissa tutkimuksissa työttömyysturvan korvaussuhteeksi on otettu an-
11