Passivoiko työttömyysturva (pdf) - Mol.fi

Vaikuttaa siltä, että ainakin osa porrasvaikutuksesta selittyy työttömyysturvan käytöllä muihin tarkoituksiin
kuin aktiiviseen työnhakuun. Tätä ”hyväksikäyttöä” voidaan paheksua, mutta samalla voidaan kysyä, miten
tuomittavaa lasten- tai omaishoito työttömyysturvalla on, ja miten suuri osa tällaisista ihmisistä siirtyisi työelämään
(eikä muiden etuuksien piiriin), mikäli tätä mahdollisuutta ei enää olisi.
On syytä muistaa, että havaittu vaikutus koskee ainoastaan ansioturvaa. Valtaosa työttömistä on perusturvan
piirissä. Peruspäivärahan loppumisella ei porrasvaikutusta ollut. Joitakin viitteitä saatiin siitä, että työmarkkinatuen
tarveharkinnan voimaan astumisella saattaisi olla vaikutuksia. Kaiken kaikkiaan tämän tutkimuksen
pohjalta ei kuitenkaan voida tehdä päätelmiä työmarkkinatuen – jolla yli puolet työttömistä siis on – kannustavuudesta.
Näin on etenkin, kun työmarkkinatukea on tarkastellun ajanjakson jälkeen uudistettu.
Työmarkkinatuen taso on kuitenkin niin alhainen, että sitä hyvin usein täydennetään toimeentulotuella. Yleisellä
tasolla voidaankin todeta, että jos työmarkkinatuen tasoa entisestään laskettaisiin, sille määrättäisiin
tarkka enimmäiskesto tai sen saajille alettaisiin laajassa mitassa määrätä sanktioita, syntyisi useimmissa tapauksissa
oikeus saada vastaava määrä tukea toimeentulotukijärjestelmän kautta. Tämä oikeus on perustuslain
takaama. Näin ollen työmarkkinatukeen sinänsä tuskin liittyy kovin suuria kannustinongelmia. Jos ja
kun minimiturva passivoi, johtuu se tarveharkinnan (tai tarveharkintojen) aiheuttamista kannustin- ja byrokratialoukuista
– toisin sanoen eri tukien ja pienten tulojen yhteensovittamisen hankaluuksista.
Työttömyysturvan passivoivia vaikutuksia on lisäksi punnittava yhdessä järjestelmän muiden tavoitteiden
kanssa. Tällöin päädytään väistämättä pohtimaan toisaalta aktivoinnin tai kannustavuuden, toisaalta köyhyyden
ja syrjäytymisen torjunnan ja työmarkkinoiden houkuttelevina pitämisen tavoitteiden ristiriitoja. Kuten
Parpo (2004) osoittaa, on kannustavuutta vaikea nykyjärjestelmän piirissä lisätä ilman, että samalla tingitään
syrjäytymisen torjunnan ja tasa-arvon puolella. Nykyjärjestelmästä luopuminen esimerkiksi perustulon hyväksi
taas olisi todella iso ja epätodennäköinen muutos.
On selvää, että millä tahansa tulonjakojärjestelmällä on erilaisia käyttäytymisvaikutuksia. Tämän tutkimuksen
tulosten valossa työttömyysturvan passivoivat vaikutukset näyttävät pieniltä. Yritys poistaa niitä alentamalla
turvan tasoa tai lyhentämällä sen kestoa voisi helposti johtaa siihen, että järjestelmän muut tavoitteet
kärsisivät kohtuuttomasti. Toisin sanoen: jos halutaan torjua syrjäytymistä ja köyhyyttä, tarjota turvaa samalla
kun työmarkkinat muuttuvat yhä joustavammiksi ja houkutella ihmisiä työmarkkinoille niiden ulkopuolelta,
on samalla siedettävä jokin määrä ei-toivottuja kannustinvaikutuksia.
Miten suuri määrä niitä tulee sietää, on poliittinen kysymys. Voidaan olla sitä mieltä, että tässä tutkimuksessa
havaitut passivoivat vaikutukset ovat pienuudestaan huolimatta liian suuria. Toisaalta voidaan myös argumentoida,
että kannustavuuden nimissä on tingitty jo liikaakin työttömyysturvajärjestelmän muista tavoitteista.
90-luvun puolesta välistä alkaen on järjestelmää useaan otteeseen muutettu kannustavuuden ja aktivoinnin
nimissä. Tuloksena on ollut paitsi kannustinloukkujen purkaminen, myös työttömien selvä ja syvä
polarisoituminen ansioturvaa saaviin ja minimiturvan varassa oleviin. Jälkimmäisistä löytyy työttömyyden
77