Passivoiko työttömyysturva (pdf) - Mol.fi

TIIVISTELMÄ
Ilkka Virjo, Simo Aho ja Hannu Koponen: Passivoiko työttömyysturva? Tutkimus ansioturvan päättymisen
vaikutuksista ja eräistä muista työttömyysturvan piirteistä. Työministeriön työpoliittinen
tutkimus. Helsinki 2006.
Työttömyysturvan passivoivia vaikutuksia pidetään usein lähes itsestäänselvyyksinä. On esitetty, että tuen
alentaminen tai sen keston lyhentäminen kannustaisi työnhakijoita ja siten alentaisi työttömyyttä. Aiemman
tutkimuksen tulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia.
Pääasiallinen tutkimuskysymys on, onko työttömyysturvalla osoitettavissa olevia passivoivia vaikutuksia ja
jos, niin minkä suuruisia ne ovat. Keskeiseksi instrumentiksi asiaa tutkittaessa otetaan suomalaisen työttömyysturvan
merkittävin ”porras” eli ansiosidonnaisen työttömyysturvan päättyminen 500 maksupäivän täyttymisen
jälkeen. Mikäli kannustimilla on merkitystä, tulisi tämän näkyä työttömyyden päättymisen todennäköisyydessä
em. portaan tienoilla.
Tutkimuksen aineistona on laaja, eri rekistereistä koottu paneeliaineisto, joka sisältää 350 000 suomalaisen
tiedot. Aineistosta on poimittu ”viitetyöttömien” ryhmä, jonka työttömyys alkaa aikavälillä 1995-98 siten,
että päivärahan maksupäivät alkavat alusta. Näiden ”nollapisteestä” työttömyytensä ansio- tai peruspäivärahalla
aloittaneiden myöhempää työmarkkinauraa on voitu seurata vuoden 2002 loppuun asti. Seurasimme
maksupäivien kertymistä ja sitä, milloin henkilö mahdollisesti täyttää uudestaan työssäoloehdon.
Ansioturvalla näyttäisi olevan jonkin verran yleisesti oletetun kaltaista passivoivaa vaikutusta. Työttömyyden
päättymisen todennäköisyys nousee, kun ansioturvan päättyminen lähestyy. Vastaavaa vaikutusta ei
nähdä peruspäivärahan saajilla. Osittain vaikutusta selittää ilmeisesti se, että turvaa käytetään eri tarkoitukseen
kuin aktiiviseen työnhakuun (esim. lastenhoitoon).
Kannustinkeskustelun kannalta on erityisen mielenkiintoista, että porrasvaikutus on samaa luokkaa tai jopa
suurempi myös silloin, kun työttömyys on päättynyt työvoimapoliittisiin toimiin. Taustalla on ilmeisesti sekä
rakenteellisia että työvoimaneuvojan ja asiakkaan väliseen suhteeseen ja palveluprosessiin liittyviä tekijöitä.
Vaikutus on kuitenkin suuruusluokaltaan pieni. Suuruusluokkaa arvioitiin laskemalla ”normaalitilanteen”
aiheuttama poistuma työttömyydestä. Tämän ylittävää osaa päättyneistä työttömyyksistä voidaan pitää ”todellisena”
porrasvaikutuksena. Näin arvioituna 500 päivän portaan kannustavuus realisoituu työttömyyden
päättymisenä noin kolmen prosentin kohdalla. Kokonaistyöttömyyden kannalta ajateltuna vaikutus on pienempi
useistakin eri syistä. Vaikutus kohdistuu vain ansiopäivärahalla olijoihin. Jos passivoivaa vaikutusta ei
olisi, työllistyneet syrjäyttävät ainakin osittain muita työnhakijoita, sillä kannustinvaikutus ei ulotu työvoiman
kysyntään. Suuri osa portaan vaikutuksesta kohdistuu lisäksi avoimien työmarkkinoiden sijasta työvoimapoliittisiin
toimiin.
Lukuja ei voida suoraan soveltaa väestöön. Karkeasti voidaan kuitenkin arvioida, että jos havaittua passivoivaa
vaikutusta ei lainkaan olisi (eikä mikään muu muuttuisi), olisi avoin työttömyys maassamme noin
500 – 1500 henkilöä alemmalla tasolla. On kuitenkin huomattava, että ansioturva saattaa nostaa työllisyyttä
houkuttelemalla työvoiman ulkopuolelta väkeä työmarkkinoille. Tämä vaikutus voi hyvinkin olla merkittävämpi.
Työttömyysturvan tason ja korvausasteen vaikutusta pystyttiin aineistosta selvittämään vain karkeasti käyttäen
indikaattorina työttömyyttä edeltäviä tuloja. Näiden tekijöiden itsenäinen vaikutus työllistymiseen näyttää
hyvin vähäiseltä. Sikäli kuin vaikutusta ilmenee, työllistyvät korkeamman turvan ja siten alhaisemman korvausasteen
omaavat muita hieman nopeammin. Porrasvaikutuksen suuruuteen tekijöillä ei ollut vaikutusta.
Aktiivitoimien rooli ansioturvan ehtojen täyttämisessä oli erittäin merkittävä vielä vuonna 1996. Tuon jälkeen
se on pienentynyt todella merkittävästi. ”Aktiivitoimien avustuksella” päivärahaoikeuden saaneiden
osuus kaikista ansioturvalla olevista on laskenut 40:stä noin 15 prosenttiin vuonna 2002. Samaan aikaan
pelkillä toimilla päivärahaoikeuden saaneiden osuus on romahtanut 30 prosentista neljään. Toisin päin tarkastellen
kaikista aktiivitoimista yhä pienempi osa on edistänyt henkilön päivärahaoikeutta.
Muutosta selittää se, että vuonna 1997 työssäoloehtoa pidennettiin. Toinen tärkeä selittäjä on yleisen työllisyystilanteen
paraneminen. Kolmantena selittäjänä ovat muutokset aktiivisessa työvoimapolitiikassa: perin-
vi