You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
220<br />
Salminen<br />
Salminen 221<br />
todistuksista haettiin Viipurin linnan alaisella alueella<br />
ylintä tuomiovaltaa käyttäneeltä Viipurin linnanpäälliköltä,<br />
jonka asema poikkesi jonkin verran<br />
muista Suomen linnoista ja voutikunnista. Yleensä<br />
todistusta ei kuitenkaan haettu Viipurista, vaan käräjiltä,<br />
joissa linnaa läänityksenä tai kruunun alaisena<br />
voutina pitänyt mahtimies oli läsnä tai kun hän<br />
matkusti alueen halki maitse tai meritse. Porvoon<br />
raadin asema todistusten antajana todistaa paitsi<br />
kaupungin vakiintuneesta asemasta 1500-luvun<br />
Itä-Uudellamaalla, myös raatihallinnon luonteesta,<br />
jossa oikeustoimikelpoinen elin kokoontui kaupungin<br />
asioissa miltei joka viikko ja jonka puheille<br />
pääsy oli voutikunnan talonpoikien ennakoitavissa.<br />
Kun Helsingin <strong>kaupunki</strong> kesällä 1550 aloitti toimintansa<br />
ja Porvoon porvarit määrättiin muuttamaan<br />
sinne, sen raati antoi jo 4.7.1551 ensimmäisen<br />
säilyneen tovorsichte-kirjeensä erään Porvoonjoen<br />
yläjuoksulla nykyisessä Mäntsälässä asuneen talonpojan<br />
asiassa. 61<br />
Vaikka Raaseporin linnan yhteydessä on useiden<br />
lähteiden perusteella viimeistään 1400-luvun<br />
ensimmäisellä puoliskolla toiminut kauppias- ja<br />
porvariyhteisö, voutikuntaan ei ennen vuonna 1546<br />
perustettua Tammisaarta koskaan muodostettu<br />
varsinaista raati<strong>kaupunki</strong>a, jonka raati olisi ollut<br />
oikeustoimikelpoinen elin ja voinut antaa perintöja<br />
sukulaisuussuhteita koskevia todistuksia. Itä-Uudestamaasta<br />
ja Porvoosta poiketen suurimman osan<br />
Raaseporin voutikunnan tovorsichte-kirjeistä antoivat<br />
kihlakunnantuomari tai alueella oleskellut Etelä-Suomen<br />
laamanni. Lähes yhtä paljon todistuksia<br />
antoi Raaseporin linnanpäällikkö tai vouti, mikä<br />
todistaa linnan asevoiman haltijan merkityksestä<br />
alueen varsinaisena toimijana Suomenlahden suun<br />
vallan maisemassa. Toisinaan roolit yhdistyivät,<br />
kuten 1528–1540, jolloin Raaseporin linna ja voutikuntaa<br />
piti läänityksenä Etelä-Suomen laamannina<br />
1524–1548 ollut Erik Fleming. Monet Erik<br />
Flemingin ja kihlakunnantuomari Erik Arvidssonin<br />
(Stålarm) sinetöimistä todistuksista on annettu<br />
heidän asuinkartanoissaan Siuntion Suitiassa ja<br />
osa säilinud tõenditest Viiburi lossi haldusalas<br />
kõige kõrgemat kohtuvõimu esindanud Viiburi<br />
lossihaldurilt, kelle seisund erines mõnevõrra<br />
neist, kes valitsesid muid Soome linnuseid<br />
ja foogtkondi. Harilikult ei taotletud tõendit<br />
Viiburist, vaid kohtust, kus osales suurnik, kes<br />
linnuses läänimehe või kroonile alluva foogtina<br />
resideeris, või siis, kui ta maitsi või meritsi piirkonnast<br />
läbi reisis. Porvoo rae tähtsus tõendite<br />
väljaandjana annab tunnistust nii linna kinnistunud<br />
positsioonist 16. sajandi Ida-Uusimaal<br />
kui ka rae valitsusvormi iseloomust – kohtupädevusega<br />
organ kogunes peaaegu igal nädalal ja<br />
selle vastuvõtule pääs oli foogtkonna talupoegade<br />
jaoks ette teada. Kui Helsingi linn 1550.<br />
aasta suvel rajati ja Porvoo linnakodanikel kästi<br />
sinna kolida, andis sealne raad juba 4. juulil<br />
1551 ühe Porvoo jõe ülemjooksul, nüüdisaja<br />
Mäntsäläs elanud talupoja juhtumi puhul välja<br />
esimese säilinud tovorsichte-kirja. 61<br />
Kuigi mitmete allikate järgi tegutses<br />
Raasepori linnuse juures hiljemalt 15. sajandi<br />
esimesel poolel kaupmeeste ja linnakodanike<br />
kogukond, ei rajatud enne 1546. aastal asutatud<br />
Tammisaarit sellesse foogtkonda ühtegi<br />
raelinna, mille rael oleks olnud õigus kohut pidada<br />
ning pärimis- ja sugulussuhet puudutavaid<br />
tõendeid väljastada. Erinevalt Ida-Uusimaast ja<br />
Porvoost andis Raasepori foogtkonnas suurema<br />
osa tovorsichte-kirju välja ringkonnakohtunik<br />
või piirkonnas resideerinud Lõuna-Soome usaldusmees.<br />
Peaaegu sama palju tõendeid kirjutas<br />
Raasepori linnusepealik või foogt, mis annab<br />
tunnistust linnuse relvajõu valdaja tähtsusest<br />
piirkonna täidesaatva võimuna Soome lahe<br />
põhjakalda võimumaastikul. Mõnikord rollid<br />
põimusid, nagu näiteks 1528.–1540. aastal, kui<br />
Raasepori linnust ja foogtkonda valitses lääniisandana<br />
Erik Fleming, kes tegutses 1524.–1548.<br />
aastal Lõuna-Soome usaldusmehena. Paljud<br />
Erik Flemingi ja ringkonnakohtunik Erik Arvidssoni<br />
(Stålarm) pitseeritud tõenditest on välja<br />
antud nende mõisates Siuntio Suitias ja Karjaa<br />
Grabbackas, kuhu taotlejad koos tunnistajatega<br />
selle tarvis kohale tulid. Kui kohtunikku kohal<br />
polnud, võis tovorsichte kinnitada ka tema naine,<br />
nagu näiteks 1550. aastal, kui Erik Flemingi<br />
abikaasa Hebla Siggesdotter (Sparre) andis<br />
Suitia mõisas välja ja pitseeris pärimistõendi<br />
Kirkkonummist pärit talupoja ja tema Lohjas<br />
abiellunud õe pärandiasja puhul. 62<br />
Kuna osa 15.–16. sajandi tõenditest on<br />
mõisate kõrval välja antud Raasepori linnuses,<br />
tundub komme väljaspool kohtupidamise aegu<br />
otse foogtide, kihelkonnakohtunike ja usaldusmeeste<br />
jutule minna üsna üldine olevat ja<br />
näitab, et Uusimaa maksukohuslikud talupojad<br />
ei kartnud linnusepealikule ega kohtuvõimule<br />
läheneda, kui tegu oli pärandiasju puudutava<br />
tõendi taotlemisega. Kui palju tõendi kirjutada<br />
laskmine maksma läks või mis viisil selle hüvitamine<br />
kokku lepiti, on siiski teadmata. On<br />
selge, et paberile või pärgamendile kirjutatud<br />
juriidiliste, pitseeritud tõendite väljaandmine<br />
ei saanud maksukohuslike talupoegade jaoks<br />
olla tasuta haldusteenus. Käigud kohtunike ja<br />
linnusepealike mõisatesse näitavad, et pärimistõendeid<br />
küsiti meelsamini otse dokumentide<br />
kinnitajatelt ja pärandiasju ei tahetud kohtupidamise<br />
ajal kogu kihelkonnale teatavaks teha.<br />
Nii Raasepori kui ka Porvoo foogtkonnas andsid<br />
pärandiasju puudutavaid tovorsichte-kirju<br />
välja ka kirikhärrad, kes Raasepori foogtkonnas<br />
tegid seda pigem varasematel aegadel, samas kui<br />
Porvoo foogtkonnas on nende tõendeid säilinud<br />
alles 16. sajandist alates. Mõlemast foogtkonnast<br />
käidi suuremate juhtumite puhul tõendeid<br />
toomas ka Turu raelt ja mõne pärandiasja puhul<br />
ulatus Porvoo linna mõju Raasepori foogtkonda,<br />
nagu näiteks 1536. aastal, kui neli Espoo<br />
talupoega, nende hulgas talupoeg-purjetaja<br />
Erik Basse, hankisid Porvoo raelt tõendi Tallinnas<br />
surnud Lambert Goldschmedi (Kullassepp)<br />
naise Ramborgi vennapoegade jaoks. 63<br />
Karjaan Grabbackassa, jonne niiden pyytäjät ovat<br />
varta vasten kanssavannojien kanssa saapuneet. Jos<br />
tuomari ei ollut paikalla, tovorsichten saattoi vahvistaa<br />
myös hänen vaimonsa, kuten 1550, jolloin Erik<br />
Flemingin puoliso Hebla Siggesdotter (Sparre) antoi<br />
ja sinetöi Suitian kartanossa perintötodistuksen<br />
kirkkonummelaisen talonpojan ja tämän Lohjalle<br />
avioituneen sisarensa perintöasiassa. 62<br />
Koska osa 1400-luvun ja 1500-luvun todistuksista<br />
on kartanoiden lisäksi annettu Raaseporin<br />
linnassa, käytäntö suoraan voutien, kihlakunnantuomareiden<br />
ja laamannien puheille pyrkimisestä<br />
varsinaisten käräjäaikojen ulkopuolella vaikuttaa olleen<br />
varsin yleinen ja osoittaa, etteivät Uudenmaan<br />
verotalonpojat arastelleet lähestyä linnanpäällikköä<br />
tai tuomaria kun kyse oli perintöasiaa koskevan todistuksen<br />
pyytämisestä. Se, mitä todistuksen kirjoituttaminen<br />
maksoi tai millä tavalla sen korvaamisesta<br />
sovittiin, on kuitenkin tuntematonta. Selvää<br />
on, ettei paperille tai pergamentille kirjoitettujen oikeuskelpoisten<br />
sinetöityjen todistusten tuottaminen<br />
ole voinut olla ilmainen verotalonpojille suunnattu<br />
hallinnollinen palvelu. Suorat vierailut tuomareiden<br />
ja linnanpäälliköiden kartanoissa paljastavat, että<br />
perintötodistuksia haettiin mieluiten henkilökohtaisesti<br />
niiden vahvistajilta, eikä perintöasiaa välttämättä<br />
haluttu tuoda käräjien kautta koko pitäjän tietoon.<br />
Sekä Raaseporin että Porvoon voutikunnassa<br />
perintöjä koskevia tovorsichte-kirjeitä antoivat myös<br />
kirkkoherrat, joiden rooli vaikuttaa Raaseporin voutikunnassa<br />
painottuneen varsinaiselle keskiajalle,<br />
kun taas Porvoon voutikunnassa heidän todistuksiaan<br />
on säilynyt vasta 1500-luvulta. Molemmissa<br />
voutikunnissa todistuksia haettiin mittavimmissa<br />
jutuissa myös Turun raadilta, Porvoon voutikunnassa<br />
Viipurista ja Porvoon kaupungin vaikutus<br />
ulottui joissakin perintöjutuissa myös Raaseporin<br />
voutikuntaan, kuten 1536, jolloin neljä Espoon talonpoikaa,<br />
joukossa talonpoikaislaivuri Erik Basse,<br />
haki Porvoon raadilta todistuksen Tallinnassa kuolleen<br />
Lambert Goldschmedin (Kultaseppä) vaimon<br />
Ramborgin veljenpojille. 63<br />
61<br />
Liite B, nr. 74.<br />
61<br />
Lisa B, nr 74.<br />
62<br />
Lisa A, nr 58 (TLA BC 31, 3–4).<br />
63<br />
Lisa A, nr 43.<br />
62<br />
Liite A, nr. 58 (TLA, BC 31, 3–4).<br />
63<br />
Liite A, nr. 43.<br />
220 221
Change language