Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
228<br />
Salminen<br />
Salminen 229<br />
voutikunnasta kotoisin olleen Jusse Houeden hevonen<br />
tai Tukholmalaisen Gorius kultasepän yhdessä<br />
Tallinnasssa asuneen veljensä Laurens Ragwaldssonin<br />
kanssa omistama kivitalo, jonka he olivat perineet<br />
Tallinnassa kuparisepän vaimona kuolleelta<br />
Siuntiosta kotoisin olleelta tädiltään Sigridiltä. 73<br />
Hans Königillä palveluksessa olleen Margit<br />
Bengtsdotterin kohtalo osoittaa, että piikominen<br />
Tallinnassa saattoi johtaa avioliittoon, ei välttämättä<br />
palveluspaikassa, mutta kaupungissa sinänsä. Etenkin<br />
1500-luvun alkupuolen Porvoon voutikunnassa<br />
Tallinnaan palkolliseksi lähteminen vaikuttaakin<br />
olleen verotalonpoikien tyttärille käypä selviytymisstrategia,<br />
jossa suurkaupungin mahdollisuudet saattoivat<br />
tuottaa paremmat elinolosuhteet kuin kotiin<br />
jääminen, joka parhaimmassakin tapauksessa tarkoitti<br />
avioitumista toiseen verotaloon, mutta usein<br />
sosioekonomista vajoamista tilojen palkollisväkeen.<br />
Koska tytär maaseudulla peri parhaimmassakin<br />
tapauksessa vain puolet siitä mitä veli, onnistunut<br />
avioituminen Tallinnan <strong>kaupunki</strong>väestön alempiinkin<br />
kerroksiin paransi paitsi omia, myös jälkeläisten<br />
mahdollisuuksia taloudelliseen vakauteen, sillä sekä<br />
Tallinnassa että Ruotsin kaupungeissa noudatetussa<br />
laissa tyttären asema oli poikaan nähden ainakin<br />
nimellisesti tasaveroinen. Uusmaalaisten Tallinnanperintöjä<br />
koskevien tietojen perusteella selvää onkin,<br />
että <strong>kaupunki</strong>in hakeuduttiin, ei ajauduttu, ja että<br />
etenkin verotalollisten tyttärien muutto Tallinnaan<br />
oli 1500-luvun alkupuolen Itä-Uudeltamaalta aktiivista.<br />
Yhtä lailla monista uusmaalaisia koskevista<br />
lähteistä käy ilmi, että alueelta pois muuttaneita<br />
73<br />
Liite A, nr. 1 ja 46. Sigrid oli veljesten äidin sisar. Hänen kuoltuaan<br />
noin vuonna 1499 taloa olivat asuneet suvun sisäisellä<br />
sopimuksella Goriuksen isän sisar ja tämän sukulaiset (kupariseppiä),<br />
joiden kuoltua veljekset hankkivat 1539 laamanni Erik<br />
Flemingiltä todistuksen sukulaisuudestaan Sigridiin ja oikeudestaan<br />
taloon. Talo sijaitsi oppå smidie gatwn eli sepänkadulla,<br />
joka on nykyinen Harju-katu; Hollolan kirkkoherra Philippus<br />
Matsson valtuutti 8.9.1535 Porvoon raadin vahvistamalla tovorsichtellä<br />
Matts Öfferskärer ja Bertill Bomhwfft (käännöksessä<br />
Mattis Wantscherer ja Bertolt Bonthamrere) myymään sisareltaan<br />
perimänsä kivitalon puolikkaan Tallinnassa, TLA, BC<br />
23:39, 19 (käännös BC 23:39, 18), mutta sisaren lähtöalue on<br />
tuntematon eikä perintöä ole laskettu tässä artikkelissa Uudenmaan<br />
Tallinnanperintöjen joukkoon.<br />
saadud kaasavara võib välja tuua näiteks Raasepori<br />
foogtkonnast pärit Jusse Houede hobuse<br />
ja Stockholmi kullassepa Goriuse ja tema<br />
Tallinnas elanud venna Laurens Ragwaldssoni<br />
kaasomandisse kuulunud kivimaja, mille nad<br />
pärisid oma Siuntiost pärit tädilt Sigridilt, kes<br />
oli olnud Tallinna vasksepa naine. 73<br />
Hans Königi juures teeninud Margit<br />
Bengtsdotteri saatus näitab, et teenijatüdrukuks<br />
olemine võis Tallinnas viia abieluni kui mitte<br />
teenistuskohas, siis linnas. Paistab, et eriti 16.<br />
sajandi esimesel poolel oli Porvoo foogtkonnast<br />
Tallinnasse palgaliseks minek maksukohuslike<br />
talupoegade tütarde ellujäämisstrateegia – suurlinna<br />
võimalused võisid kaasa tuua parema eluolu<br />
kui koju jäämine, mis isegi parimal juhul<br />
tähendas abiellumist teise maksukohuslikku talusse,<br />
aga tihti ühiskondlikku ja majanduslikku<br />
langust talu palgatööjõu hulka. Kuna maakohas<br />
päris tütar parimal juhul vaid poole sellest,<br />
mida vend, parandas õnnestunud abielu isegi<br />
Tallinna madalamast seisusest linnaelanikuga<br />
nii tema enese kui ka järglaste majanduslikke<br />
võimalusi, sest nii Tallinnas kui ka Rootsi linnades<br />
järgitud seaduse järgi oli tütre seisund pojaga<br />
vähemalt nimeliselt võrdväärne. Uusimaalaste<br />
Tallinna-pärandusi puudutavate andmete<br />
põhjal on selge, et linna mindi teadlikult, mitte<br />
ei satutud, ja et eriti aktiivselt kolisid 16. sajandi<br />
esimesel poolel Tallinna Ida-Uusimaa maksukohuslike<br />
talupoegade tütred. Samamoodi<br />
selgub paljudest uusimaalasi puudutavatest<br />
73<br />
Lisa A, nr 1 ja 46. Sigrid oli vendade ema õde. Pärast<br />
tema surma umbes 1499. aastal elasid majas suguvõsasisese<br />
kokkuleppe alusel Goriuse isa õde ja tema sugulased (vasksepad),<br />
kelle surma järel taotlesid vennad 1539. aastal usaldusmees<br />
Erik Flemingilt tõendi oma sugulussuhte kohta Sigridiga<br />
ja õiguse kohta majale. Maja asus oppå smidie gatwn<br />
ehk Sepa tänaval, tänapäeva Harju tänav; Hollola kirikhärra<br />
Philippus Matsson volitas 8. septembril 1535 Porvoo rae<br />
kinnitatud tovorsichte alusel Matts Öfferskäreri ja Bertill<br />
Bomhwffti (tõlkes Mattis Wantscherer ja Bertolt Bonthamrere)<br />
oma õelt päritud poolt kivimaja Tallinnas ära müüma,<br />
TLA BC 23:39, 19 (tõlge BC 23:39, 18), aga õe esialgne<br />
kodukoht on teadmata ning tema pärandust pole siinses artiklis<br />
uusimaalaste Tallinna-päranduste hulka loetud.<br />
allikatest, et 16. sajandil võis piirkonnast lahkuda<br />
mitu õde-venda, kellest osa suundus Tallinnasse,<br />
aga teised kaugematele Läänemere-aladele,<br />
nagu näiteks Riiga ja Danzigisse. Allikatest<br />
on näha ka uusimaalaste kontaktid ja kolimine<br />
Stockholmi ja päris-Rootsi linnadesse. Tallinnast<br />
on samuti andmeid seal abiellunud Uusimaa<br />
noorte meeste Saksamaale mineku kohta,<br />
selle põhjuseks võis olla õppimine ülikoolis või<br />
käsitööliste tsunftis. Nagu paljudest 16. sajandi<br />
tovorsichte-kirjadest ilmneb, oli Tallinnas<br />
surnud naistel ja meestel samas linnas elavaid<br />
vendi ja õdesid, nii et surnud isikute alusel saadud<br />
pilt Tallinnasse kolinute soolisest koosseisust<br />
on parimalgi juhul vaid provisoorne ja võib<br />
näidata vaid seda, et eelkõige naised jäid linna<br />
kogu eluks, aga mitte mehed. 74 Samal põhjusel<br />
ei saa vaid teadaolevaid surmajuhtumeid ja pärandiasju<br />
kasutada otsese tõendina, kui üritada<br />
Kerkkose moodi hinnata Uusimaalt Tallinnasse<br />
kolinute osakaalu linna elanikkonnast keskajal<br />
või 16. sajandi esimesel poolel. Uusimaalt<br />
ja Soomest pärit elanikkonna osakaal Tallinna<br />
mõnes ühiskonnakihis oli allikate põhjal märkimisväärne,<br />
aga selle tegelik suurus on mõistatus,<br />
nagu ka selles keskajal ja 16. sajandi alguses<br />
toimunud muutused.<br />
Kokkuvõte<br />
Nagu Tallinna-päranduste kohta säilinud allikad<br />
näitavad, toimisid uusimaalaste kontaktid<br />
Tallinnaga keskajal ja 16. sajandi esimesel poolel<br />
linna argipäevaste suhete kontekstis. Linna<br />
ja selle põhjapoolse tagamaa vahelise suhte üks<br />
erijooni olid Uusimaalt Tallinnasse püsivalt<br />
elama kolinud isikud, kelle seas paistab 16.<br />
sajandil järjest enam sinna teenijatüdrukuks<br />
või abielluma tulnud naisi olevat. Põhiosa Tallinnasse<br />
suundunud rändest oli kogu keskaja<br />
74<br />
Lisa A, nr 44 (Riga), 75 (Dansco), 83 (tyskelandh), 46<br />
(Stockholmen).<br />
sisaruksia saattoi 1500-luvulla olla useita, sekä naisia<br />
että miehiä, joista osa suuntasi Tallinnaan, mutta<br />
toiset kauemmas Itämeren alueelle, kuten Riikaan ja<br />
Danzigiin. Lähteissä näkyvät myös uusmaalaisten<br />
yhteydet ja muutto Tukholmaan ja varsinaisen Ruotsin<br />
kaupunkeihin. Tallinnasta on myös tietoja sinne<br />
avioituneiden uusmaalaisten poikien hakeutumisesta<br />
Saksaan, jolloin syynä on voinut olla opiskelu yliopistoissa<br />
tai käsityöläisammattien piirissä. Kuten monista<br />
1500-luvun tovorsichte-kirjeistä käy ilmi, Tallinnassa<br />
kuolleilla naisilla tai miehillä oli samassa kaupungissa<br />
yhä eläviä veljiä ja sisaria, joten pelkkien vainajien<br />
antama kuva Tallinnaan muuttaneiden sukupuolijakautumasta<br />
on parhaimmillaankin vain viitteellinen<br />
ja saattaa osoittaa vain että etenkin naiset jäivät miehiä<br />
pysyvämmin <strong>kaupunki</strong>in koko eliniäkseen. 74 Samasta<br />
syystä pelkkiä tunnettuja kuolemantapauksia<br />
ja perintöjuttuja on mahdoton käyttää sellaisenaan<br />
perusteena, jos Kerkkosen tavoin yritettäisiin arvioida<br />
Uudeltamaalta Tallinnaan muuttaneiden osuutta<br />
kaupungin väestöstä keskiajalla tai 1500-luvun ensimmäisellä<br />
puoliskolla. Uudeltamaalta ja Suomesta<br />
lähtöisin olleen väestön osuus joissakin kaupungin<br />
sosiaalisissa ryhmissä on lähteiden perusteella ollut<br />
huomattava, mutta sen todellinen prosenttiluku on<br />
arvoitus kuten myös siinä keskiajan ja 1500-luvun<br />
alun kuluessa tapahtuneet muutokset.<br />
Yhteenveto<br />
Kuten Tallinnanperinnöistä säilyneet lähteet osoittavat<br />
uusmaalaisten yhteydet Tallinnaan toteutuivat<br />
keskiajalla ja 1500-luvun ensimmäisellä puoliskolla<br />
kaupungin arkipäivän yhteyksien kontekstissa. Kaupungin<br />
ja sen pohjoisen takamaan välisen suhteen<br />
eräs piirre olivat Uudeltamaalta Tallinnaan pysyvästi<br />
muuttaneet henkilöt, joista 1500-luvulla yhä<br />
useampi näyttää olleen naisia, jotka saapuivat Tallinnaan<br />
piikomaan tai avioon. Pääosa Tallinnaan<br />
suuntautuneesta muuttoliikkeestä oli läpi keskiajan<br />
74<br />
Liite A, nr. 44 (Riga), 75 (Dansco), 83 (tyskelandh), 46 (Stockholmen).<br />
228 229
Change language