Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
186<br />
Salminen<br />
Salminen 187<br />
sisältöön niin, että vielä 1800-luvun lopulla ja ennen<br />
toista maailmansotaa tunnettuja ja julkaistuja<br />
tekstejä on joko kadonnut tai joutunut toisiin arkistoyksiköihin,<br />
eikä yksittäisten asiakirjojen tai todistusten<br />
nykyinen sijainti ole aina selvitettävissä.<br />
Tallinnan vanhan raadin arkiston nykyinen<br />
kokoonpano perustuu sen myöhempiin vaiheisiin,<br />
joista ei puutu yllättäviä käänteitä, arkiston edun<br />
oman turvallisuutensa edelle asettaneiden arkistonhoitajien<br />
rohkeita tekoja tai muitakaan agenttiromaanin<br />
aineksia. Kun raadin syndikukseksi<br />
1843 ja oikeusasioista vastaavaksi pormestariksi<br />
1844 valittu Friedrich Georg von Bunge (1802–<br />
1897) ryhtyi tutkimus- ja julkaisutyönsä vuoksi<br />
järjestämään arkiston vanhinta osaa vapaina hetkinään,<br />
se sijaitsi kaupungin privilegioita lukuun<br />
ottamatta sekavassa tilassa raatihuoneen kellarissa,<br />
jonne Suuren Pohjan sodan aikaan säilötyt niput<br />
sisälsivät sekaisin 1200-luvulta 1600-luvun lopulle<br />
ulottuvaa materiaalia. Von Bunge ryhmitteli vuotta<br />
1561 edeltävän aineksen omaksi kokonaisuudekseen<br />
ja sijoitti asiakirjat ja kirjeet niitä varten teettämiinsä<br />
peltilaatikoihin. Kun raati 1883 nimitti<br />
kaupunginarkistolle sen ensimmäisen varsinaisen<br />
johtajan Theodor Schiemanin (1847–1921, johtajana<br />
1883–1887), hän laati arkistokaavan, jonka<br />
perusteella arkisto muodostettiin käytännöllisesti<br />
katsoen uudelleen. Von Bunge tai Schiemann eivät<br />
ajan tavan mukaisesti soveltaneet työssään provenienssiperiaatetta,<br />
vaan von Bungen ryhmittely oli<br />
pääosin kronologinen, kun taas Schiemann jakoi<br />
arkistoaineksen yhä käytössä olevan periaatteen<br />
mukaisesti Koodekseihin (A, Codices), Akteihin<br />
(B, Akten) ja oikeusasiakirjoihin (C, Urkunden).<br />
Laajoja osia arkistosta, mukaan lukien raadin<br />
kirjeenvaihto ryhmiteltiin 1920-luvun alussa kuitenkin<br />
uudelleen kun arkisto palasi Moskovasta,<br />
jonne se evakuoitiin vuosiksi 1915–1920. Järjestely<br />
jatkui kesään 1944 jolloin noin kaksi kolmasosaa<br />
arkistosta vietiin Saksaan. Kun arkisto 1990 palasi<br />
Tallinnaan, sen eräät Saksassa uudelleenorganisoidut<br />
osat, kuten raadin saamista kirjeistä kronologiseen<br />
muotoon koottu nk. Briefarchiv purettiin<br />
ja siinä ollut aines palautettiin toista maailmankadunud<br />
või sattunud teistesse arhiiviüksustesse<br />
ning iga üksiku dokumendi või tunnistuse<br />
uut asukohta pole alati võimalik välja selgitada.<br />
Tallinna vana raearhiivi nüüdisaegne<br />
koosseis põhineb selle 19.–20. sajandi käekäigul,<br />
kust ei puudu oma üllatavad pöörded, julged<br />
teod arhiivihoidjatelt, kes seadsid arhiivi<br />
huvid oma turvalisusest ettepoole, või muudki<br />
spiooniromaani teemad. Kui 1843. aastal<br />
rae sündikuks ja 1844. aastal kohtuasjade eest<br />
vastutavaks linnapeaks valitud Friedrich Georg<br />
von Bunge (1802–1897) hakkas oma uurimisja<br />
väljaandmistööde tarvis arhiivi kõige vanemat<br />
osa vabadel hetkedel korda seadma, asus<br />
see (välja arvatud linna privileegid) korrastamata<br />
kujul raekoja keldris, kus Põhjasõja ajal varjule<br />
viidud kastid sisaldasid materjali 13. sajandist<br />
kuni 17. sajandi lõpuni. Bunge kogus 1561. aastast<br />
varasema materjali omaette tervikuks ning<br />
paigutas dokumendid ja kirjad plekk-karpidesse,<br />
mis ta selleks otstarbeks valmistada laskis.<br />
Kui raad nimetas 1883. aastal linnaarhiivile<br />
selle esimese päris juhataja Theodor Schiemanni<br />
(1847–1921, juhataja 1883–1887), koostas<br />
see arhiivikava, mille alusel arhiiv praktiliselt<br />
uuesti kokku pandi. Bunge ega Schiemann ei<br />
kasutanud oma töös vastavalt oma aja tavadele<br />
provenientsi põhimõtet: Bunge rühmitas peamiselt<br />
kronoloogiliselt, ent Schiemann jagas<br />
arhiivimaterjali siis veel kasutusel olnud põhimõtte<br />
järgi koodeksiteks (A, Codices), aktideks<br />
(B, Akten) ja asjaajamisdokumentideks (C, Urkunden).<br />
Ulatuslikud osad arhiivist, kaasa arvatud<br />
rae kirjavahetus, korrastati uuesti 1920.<br />
aastatel, kui arhiiv saadi tagasi Moskvast, kuhu<br />
see oli 1915.–1920. aastal evakueeritud. Korrastamine<br />
jätkus 1944. aasta suveni, mil ligikaudu<br />
kaks kolmandikku arhiivist viidi Saksamaale.<br />
Kui arhiiv 1990. aastal Tallinna tagasi saabus,<br />
siis võeti mõned Saksamaal ümberkorrastatud<br />
osad, nagu näiteks kronoloogiliselt korrastatud<br />
rae kirjavahetus, niinimetatud Briefarchiv,<br />
koost lahti ja selle materjalid asetati tagasi kogudesse,<br />
kus nad olid enne Teist maailmasõda<br />
olnud. 6 Arhiivi erakordselt heast säilivusest annab<br />
tunnistust see, et kõik Kerkkose uurimuses<br />
mainitud Tallinna-pärandusi puudutavad<br />
dokumendid on säilinud ja vaid kahe Reinhold<br />
Hauseni 1904. aastal ja 1910.–1935. aastal avaldatud<br />
dokumendiväljaannetes registreeritud<br />
allika saatus või identifikatsioon on käesoleva<br />
artikli kirjutamise ajal ebaselge. 7<br />
Seadus keskaegsel Uusimaal ja<br />
Tallinnas<br />
Kui keskajal Uusimaalt Tallinnasse kolinud<br />
isik suri, siis mis õigusega ja mil viisil said Soome<br />
lahe põhjakaldale jäänud sugulased oma<br />
õigust surnust järele jäänud pärandvarale põhjendada?<br />
Keskaegsel ja 16. sajandi Uusimaal sätestas<br />
pärimisõigust kuningas Magnus Erikssoni<br />
ajal, 1340. aastatel koostatud üleüldine, kõigis<br />
Rootsi maakondades ehk maades (rts land;<br />
ld terra) kehtiv maaseadus (Magnus Erikssons<br />
Landslag), mis 14. sajandi teisel poolel kinnistus<br />
Soomes üldiseks õigusemõistmise normiks.<br />
Päris-Rootsis eelnesid üleüldisele maaseadusele<br />
vanal suulisel tavaõigusel põhinevad maakonnaseadused,<br />
mis kodifitseeriti ehk pandi kirja<br />
1280.–1350. aastate vahel, välja arvatud üks<br />
neist. Samasugune suuline tavaõigus kehtis<br />
maaseaduse kasutuselevõtu eelsete allikate järgi<br />
rauaaja lõpu Soome püsiasustusaladel, aga pole<br />
teada, et seda oleks enne üleüldist maaseadust<br />
üles kirjutatud või koodeksiteks kokku pandud.<br />
8 Linnade haldust ja õigusi sätestas Soomes<br />
6<br />
Kreem 2008, 30–31; Kala 2008a, 49–51; Kivimäe 2008,<br />
77; Greiffenhagen 1933, 41–58; Pullat 1991, 93–97. Vana<br />
raearhiiv evakueeriti Tallinnast esimest korda Krimmi sõja<br />
ajal 1853.–1856. aastal, mil see asus Paides (Lenz 1980,<br />
233).<br />
7<br />
FMU I–VIII; Raasepori foogti Håkan Björnssoni tõendi<br />
(lisa B, nr 19, FMU III, 2189, Hauseni daatum 17.9.1441)<br />
praegune asukoht on teadmata. 1547. aastal Suitias Erik<br />
Flemingi poolt välja antud, täpsemalt määratlemata pärimistõendi<br />
(BFH III, 271) sisu ja identifikatsioon on selgusetu<br />
ja seda pole käesolevas uurimuses arvestatud.<br />
8<br />
MEL; Klami 1981, 128–132. Maaseaduste dateerimise<br />
kohta vt nt Åström 2003, 17–18.<br />
sotaa edeltäneisiin kokonaisuuksiinsa. 6 Arkiston<br />
erinomaisesta säilyvyydestä todistaa, että kaikki<br />
Kerkkosen tutkimuksissaan mainitsemat Tallinnanperintöjä<br />
koskevat asiakirjat ovat säilyneet ja<br />
vain kahden Reinhold Hausenin vuosien 1904<br />
ja 1910–1935 asiakirjajulkaisuissaan regestoiman<br />
lähteen kohtalo tai identifikaatio on tätä kirjoitettaessa<br />
epäselvä. 7<br />
Laki keskiajan Uudellamaalla ja<br />
Tallinnassa<br />
Kun Uudeltamaalta Tallinnaan keskiajalla muuttanut<br />
henkilö kuoli, millaiseen oikeuteen vedoten ja<br />
millä tavoin Suomenlahden pohjoispuolelle jääneet<br />
sukulaiset saattoivat perustella oikeutensa vainajan<br />
jäämistöön?<br />
Keskiajan ja 1500-luvun Uudellamaalla perintöoikeutta<br />
määritteli kuningas Maunu Eerikinpojan<br />
aikana 1340-luvun lopulla koottu yleinen,<br />
kaikkia Ruotsin valtakunnan maakuntia eli maita<br />
(r. land, lat. terra) koskenut maanlaki [r. Magnus<br />
Erikssons Landslag] joka vakiintui yleiseksi oikeudenkäytön<br />
normiksi Suomessa 1300-luvun jälkimmäisellä<br />
puoliskolla. Varsinaisessa Ruotsissa yleistä<br />
maanlakia edelsivät vanhaan suulliseen tapaoikeuteen<br />
perustuneet maakuntalait, jotka kodifioitiin<br />
eli koottiin kirjalliseen muotoon yhtä lukuun ottamatta<br />
noin vuosien 1280–1350 välillä. Samankaltaista<br />
suullisessa <strong>muodossa</strong> säilytettyä tapaoikeutta<br />
on maanlain käyttöönottoa edeltävien lähteiden<br />
perusteella ollut myös rautakauden lopun pysyvän<br />
asutuksen piirissä Suomessa, mutta sitä ei ennen<br />
yleistä maanlakia tiedetä kirjoitetun muistiin tai<br />
6<br />
Kreem 2008, 30–31; Kala 2008a, 49–51; Kivimäe 2008, 77;<br />
Greiffenhagen 1933, 41–58; Pullat 1991, 93–97. Raadin vanha<br />
arkisto evakuoitiin Tallinnan ulkopuolelle ensimmäisen kerran<br />
Krimin sodan aikaan 1853–1856, jolloin se oli Paidessa<br />
(Lenz 1980, 233).<br />
7<br />
FMU I–VIII; Raaseporin voudin Håkan Björnssonin todistuksen<br />
(Liite B, nr. 19, FMU III 2189, Hausenin ajoitus<br />
17.9.1441) nykyinen sijainti on tuntematon. Erik Flemingin<br />
Suitiassa 1547 antaman tarkemmin määrittelemättömän perintötodistuksen<br />
BFH III 271 sisältö ja identifikaatio on epäselvä<br />
eikä sitä ole huomioitu tässä tutkimuksessa.<br />
186 187
Change language