You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
192<br />
Salminen<br />
Salminen 193<br />
kirjoittamassaan kaupungin burspraken kopiossa<br />
osan pykälistä merkinnällä zommer (kesä) ja winter<br />
(talvi), täysi bursprake luettiin Tallinnassa 1400-luvun<br />
alussa ainakin kahdesti vuodessa. Myöhempien<br />
tietojen perusteella talviversio luettiin Tuomaan<br />
päivänä (21. joulukuuta). 17<br />
Burspraken määräykset koskivat alun perin<br />
<strong>kaupunki</strong>yhteisön valantehneitä porvareita, mutta<br />
ne laajentuivat jo varhain käsittämään kaikki<br />
raadin tuomiovallan alaiset asukkaat, minkä seurauksena<br />
siitä muotoutui 1600-luvulle tultaessa<br />
yleinen käyttäytymistä ja julkista rauhaa koskenut<br />
järjestyssääntö. Lyypekin lain vaikutuksesta<br />
bursprakesta tuli pysyvä osa useimpien Itämeren<br />
saksalaisten kauppa<strong>kaupunki</strong>en normistoa ja se levisi<br />
viimeistään 1400-luvulla myös Skandinaviaan,<br />
jossa bursprakea tiedetään luetun ainakin Tukholmassa<br />
(1459) ja Ribessä (1500-luvulla). Keskiajan<br />
ruotsin kielessä ’bursprak’ tarkoittikin paitsi viranhaltijoiden,<br />
kuten voudin tai piispan kaupungissa<br />
tai toisinaan jopa maaseutupitäjissä asukkaiden<br />
kesken pitämää neuvottelua ja sitä seurannutta<br />
päätösten julkistamista, myös paikkaa, josta julistus<br />
luettiin. 18 Näin oli esimerkiksi 1504 Turussa,<br />
jossa raatihuoneen yhteydessä olleelta burspraketilta<br />
luettiin torille kokoontuneelle Turun linnaläänin<br />
rälssin, porvareiden ja talonpoikien edustajille<br />
valtaneuvoston kirje Svante Nilssonin valitsemisesta<br />
Ruotsin valtionhoitajaksi. 19 Suomesta ei ole<br />
säilynyt keskiaikaisia tai 1500-luvun <strong>kaupunki</strong>en<br />
bursprakeja eikä niiden käytöstä ole lähteitä, mutta<br />
eräät Turun joulurauhan julistuksen piirteet saattavat<br />
olla muistumia Tallinnan tavoin joulukuussa<br />
ehkä Tuomaan päivänä <strong>kaupunki</strong>yhteisölle luetusta<br />
bursprakesta. 20<br />
17<br />
Ebel 1971, 307–317; Kala 2008b, 27. Ebelin 1971, 311 tieto<br />
siitä että Tallinnan bursprake olisi luettu vain kerran vuodessa<br />
Tuomaan päivänä on virheellinen.<br />
18<br />
Ebel 1971, 307–317; Fornsvensk lexikalisk databas, bursprake<br />
(http://spraakbanken.gu.se/fsvldb/, 7.1.2012).<br />
19<br />
FMU VI 5006: Ther met wore wi i the helge trefolloghetz man<br />
(= nampn) forsamnet pa rodzstuffwe j dag her i Abo stadh met<br />
then menige man, ffriborne frelsszmen, köpstadzmen, bönder och<br />
bokarla, som byggie ok boo i Abo lżn ja VI 5007: ok lothom forkynne<br />
swadane breff pa bwrspraket.<br />
(aastatel 1405–1428) varustas umbes 1414. aastal<br />
kirja pandud linna bursprake koopias osa<br />
paragrahve märkmega zommer (suvi) ja winter<br />
(talv), loeti 15. sajandi alguse Tallinnas terve<br />
bursprake ette vähemalt kaks korda aastas. Hilisematel<br />
andmetel loeti talvist versiooni ette<br />
toomapäeval (21. detsember). 17<br />
Bursprake sätted puudutasid algselt linnakogukonna<br />
vannutatud kodanikke, aga juba<br />
varakult laienesid need kõigile rae võimupiirkonnas<br />
elavatele isikutele, mistõttu 17. sajandiks<br />
kujunes sellest üldist käitumist ja avalikku rahu<br />
käsitlev korramäärustik. Lübecki õiguse mõjul<br />
sai bursprake’st kindel osa enamuse Läänemere<br />
saksa kaubanduslinnade normistikust ja see<br />
levis hiljemalt 15. sajandil ka Skandinaaviasse –<br />
teadaolevalt on bursprake’t ette loetud vähemalt<br />
Stockholmis (1459) ja Ribes (16. sajandil).<br />
Keskaegses rootsi keeles tähendas bursprak mitte<br />
ainult ametiisikute, nagu näiteks ordu- või piiskopilinna<br />
või mõnikord isegi maakihelkonna<br />
elanike omavahelist nõupidamist ja sellele järgnenud<br />
otsuste väljakuulutamist, vaid ka kohta,<br />
kust otsus ette loeti. 18 Nii oli näiteks 1504. aastal<br />
Turus, kus raekojaga seotud bursprake’lt loeti<br />
turuplatsile kogunenud Turu lossi läänialamate,<br />
linnakodanike ja talupoegade esindajatele ette<br />
riiginõunike kiri Svante Nilssoni valimise kohta<br />
Rootsi riigihoidjaks. 19 Soomes pole keskaegseid<br />
või 16. sajandi bursprake’sid säilinud ja nende<br />
kasutamise kohta puuduvad allikad, aga mõned<br />
Turu jõulurahu kuulutamise jooned võivad<br />
olla kauge kaja Tallinna kombel detsembris<br />
ehk toomapäeval linnakogukonnale ette loetud<br />
bursprake’st. 20<br />
17<br />
Ebel 1971, 307–317; Kala 2008b, 27. Ebeli teave (1971,<br />
311) selle kohta, et Tallinna bursprake loeti ette vaid kord<br />
aastas toomapäeval, on ekslik.<br />
18<br />
Ebel 1971, 307–317; Fornsvensk lexikalisk databas,<br />
märksõna bursprake (http://spraakbanken.gu.se/fsvldb/,<br />
7.1.2012).<br />
19<br />
FMU VI, 5006: Ther met wore wi i the helge trefolloghetz<br />
man (= nampn) forsamnet pa rodzstuffwe j dag her i Abo stadh<br />
met then menige man, ffriborne frelsszmen, köpstadzmen,<br />
bönder och bokarla, som byggie ok boo i Abo læn ja VI 5007:<br />
ok lothom forkynne swadane breff pa bwrspraket.<br />
Pärimisõigus ja selle<br />
tõendamine<br />
Keskaegses ja 16. sajandi Tallinnas kehtis kõigi<br />
surmajuhtumite puhul teadaandmiskohustus,<br />
mis oli sätestatud bursprake’s. Selle kõige varasem<br />
säilinud versioon on 1360. aastatest, aga<br />
korraldused laienesid märgatavalt 15. sajandi<br />
kahel esimesel aastakümnel, kust on säilinud<br />
kaks, lõplikul kujul 134 paragrahvi sisaldavat<br />
versiooni. Hiljemalt 1405. aastal kasutusel olnud<br />
bursprake 30. paragrahvi kohaselt pidi iga<br />
majaomanik, kelle majas keegi suri, olgu surija<br />
sakslane või mittesakslane, sellest raele teatama<br />
või ta mõistetaks süüdi varguses. 21 Surija<br />
omandi varjamist samastati niisiis vargusega<br />
ja sellega seostus kõrgemalt poolt antud teadaandmiskohustus.<br />
Pärimisõigust ennast ei sätestanud mitte<br />
linna üldine korrareeglistik, vaid Lübecki õigus,<br />
mille paragrahvid määratlesid pärandvara<br />
ja surmakoha jurisdiktsiooni ka siis, kui pärimisjärjekord<br />
oli ebaselge. Kui keegi suri ilma<br />
pärijateta, määras seadus tema varanduse rae<br />
valdusse. 1257. aasta koodeksi järgi puudutas<br />
see säte isikuid, kes ei olnud linnakodanikud<br />
ja kelle vara tuli säilitada aasta ja üks päev majas,<br />
kus isik oli elanud või külalisena viibinud.<br />
Kui see polnud võimalik, valvasid pärandvara<br />
selle aja jooksul raehärrad. Kui kedagi ei ilmunud<br />
pärandust õiguspäraselt endale nõudma,<br />
20<br />
Jõulurahu puhul viitab bursprake’le väljakuulutamise<br />
viis, aga selle vorm on pärit kuninganna Kristiina aegsetest<br />
(1632–1654) rahumäärustest. See võib siiski osaliselt olla<br />
pärit ka keskaegsetest rahuseadustest, mida leidub muuhulgas<br />
Östgötlandi maakonnaseaduses jõulude ja lihavõtete<br />
kohta. Vt Östgöta-Lagen.<br />
21<br />
Tallinna bursprake kohta vt Johansen & Mühlen 1973,<br />
61; TLA B.s.1, l. 3p (u 1405. aasta): Js dat iemand vorsteruet<br />
oder vorstoruen is in iemandez hus dat sij dutsche edder<br />
undutsche vnde he gut edder haue achter leit do wert sakl dat<br />
openbarn deme Rade dat doet hes dez nicht men salt richten<br />
vor dufte ja B.s.1, l. 11 (1410. aastad): is dat jemand vor stervet<br />
vnd vor storven is in iemandes hues dat sij dutsche edder<br />
undutsche vnd letet he guet na edder haue de wert sal dat openbarn<br />
deme Raede doit he des nicht men sal dat Richten vor<br />
dufte (Johansen & Mühlen 1973, lisa 1: D ja E § 30).<br />
Perintöoikeus ja sen<br />
osoittaminen<br />
Keskiajan ja 1500-luvun Tallinnassa kaikkia kuolemantapauksia<br />
koski ilmoitusvelvollisuus, josta<br />
määrättiin bursprakessa. Sen varhaisin säilynyt versio<br />
on 1360-luvulta, mutta määräykset laajentuivat<br />
merkittävästi 1400-luvun kahdella ensimmäisellä<br />
vuosikymmenellä, jolta on säilynyt kaksi, lopullisessa<br />
<strong>muodossa</strong>an 134 pykälää sisältävää versiota.<br />
Viimeistään vuonna 1405 käytössä olleen burspraken<br />
30. kohdan mukaan jokaisen talonomistajan,<br />
jonka talossa joku kuoli, olipa vainaja sitten saksalainen<br />
tai ei-saksalainen, oli ilmoitettava asiasta<br />
raadille tai hänet tuomittaisiin varkaudesta. 21 Vainajan<br />
omaisuuden pimittäminen rinnastettiin siis<br />
varkauteen ja siihen liittyi ylhäältä käsin määrätty<br />
ilmoitusvelvollisuus.<br />
Varsinaisesta perintöoikeudesta ei säädetty<br />
kaupungin yleisessä järjestyssäännössä vaan Lyypekin<br />
laissa, jonka pykälät määrittelivät jäämistön ja<br />
kuolinpesän hallintaoikeuden myös silloin, kun perintöjärjestys<br />
oli epäselvä. Jos joku kuoli ilman perillisiä,<br />
laki määräsi hänen omaisuutensa raadin hallintaan.<br />
Vuoden 1257 koodeksin mukaan säädös koski<br />
henkilöitä, jotka eivät olleet kaupungin porvareita<br />
ja joiden omaisuutta tuli säilyttää vuoden ja päivän<br />
ajan talossa jossa henkilö oli asunut tai ollut vieraana.<br />
Jos tämä ei ollut mahdollista, kuolinpesää valvoivat<br />
saman ajan raatimiehet. Jos kukaan ei ilmaantunut<br />
vaatimaan perintöä oikeutetusti omakseen,<br />
20<br />
Joulurauhassa bursprakeen viittaa julistustapa, mutta sen<br />
muoto on peräisin kuningatar Kristiinan aikaisista (1632–<br />
1654) rauhansäädöksistä. Se saattaa kuitenkin joiltakin osin<br />
olla peräisin myös keskiaikaisista rauhanlaeista, jollaisia joulun<br />
ja pääsiäisen osalta sisältyy mm. Itägöötainmaan maakuntalakiin.<br />
Kts. Östgöta-Lagen.<br />
21<br />
Tallinnan bursprakesta ks. Johansen & Mühlen 1973, 61;<br />
TLA, B.s.1, f. 3v (n. 1405) Js dat iemand vorsteruet oder vorstoruen<br />
is in iemandez hus dat sij dutsche edder undutsche vnde he<br />
gut edder haue achter leit do wert sakl dat openbarn deme Rade<br />
dat doet hes dez nicht men salt richten vor dufte ja B.s.1, f. 11r<br />
(1410-luku) is dat jemand vor stervet vnd vor storven is in iemandes<br />
hues dat sij dutsche edder undutsche vnd letet he guet na edder<br />
haue de wert sal dat openbarn deme Raede doit he des nicht men<br />
sal dat Richten vor dufte (Johansen & Mühlen 1973, Anhang 1:<br />
D ja E § 30).<br />
192 193
Change language