You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
300<br />
Heinonen<br />
Heinonen 301<br />
valmistus ei ole vaatinut yhtä suurta taitoa kuin<br />
esimerkiksi hienojen teräaseiden, joten tavallinen<br />
kyläseppä on kyennyt valmistamaan niitä helposti.<br />
Ruotsissa analysoitujen raudan- ja kuonankappaleiden<br />
perusteella Gubbackan paja-alueella käytetty<br />
rauta sopi juuri tällaisten arkipäiväisten käyttöesineiden<br />
valmistukseen. 22<br />
Huolimatta raudan keskeisestä asemasta, sen<br />
valmistus ja käsittely keskiajan Suomessa ovat melko<br />
huonosti tunnettuja aihepiirejä. Rautakauden ja<br />
keskiajan taitteeseen ajoittuvia raudanvalmistus- tai<br />
-käsittelypaikkoja tunnetaan Suomessa melko vähän.<br />
23 Tunnettujen kohteiden vähäinen määrä saattaa<br />
osittain selittyä niiden vaikealla tunnistettavuudella:<br />
säilyneet rakenteet saattavat koostua yksittäisistä<br />
kuopista ja niihin liittyvästä kuonasta. Toinen syy,<br />
joka saattaa selittää etenkin valmistuspaikkojen vähäisen<br />
määrän saattaa olla se, että ne ovat voineet sijaita<br />
kaukana asutuksen keskusalueista, joihin arkeologinen<br />
tutkimus on perinteisesti painottunut.<br />
Suo- ja järvimalmia, jota Suomessa on keskiajalla<br />
käytetty raudan raaka-aineena, ei ole saatavilla<br />
tasaisesti ympäri maata. Laajimmat esiintymät painottuvat<br />
etenkin Itä-Suomeen, alueille joilla asutus<br />
on ollut melko harvaa pitkälle keskiajalle. 24 Onkin<br />
mahdollista, että rautakaudella ja keskiajalla, ennen<br />
kuin suurten malmiesiintymien läheisyyteen<br />
on muodostunut laajemmin pysyvää asutusta, esiintymiä<br />
on hyödynnetty osana kaukonautintaa: malmia<br />
on nostettu ja pelkistetty kaukana varsinaisesta<br />
asutuksesta aivan kuten metsästystä tai kaskeamista<br />
voitiin harjoittaa satojen kilometrien päässä. 25<br />
Esimerkiksi Ruotsissa raudanvalmistus on ollut yksi<br />
keskeinen osa syrjäisempien alueiden resurssien hyödynnyksessä.<br />
26<br />
Oliko Gubbackan pajassa käytetty rauta siis<br />
peräisin kylän takamailta? Jos Gubbackan asukkaat<br />
tulivat Ruotsista rautakauden lopulla tai varhaiskes-<br />
palju oskusi kui näiteks peente külmrelvade<br />
puhul, nii et tavaline külasepp sai nendega<br />
kergesti hakkama. Rootsis analüüsitud rauaja<br />
räbutükkide põhjal sobis Gubbacka sepikodades<br />
kasutatud raud just selliste argiste tarbeesemete<br />
valmistamiseks. 22<br />
Raua kesksest tähtsusest hoolimata on<br />
selle valmistamine ja käitlemine keskaja<br />
Soomes halvasti tuntud valdkond. Rauaaja<br />
ning keskaja üleminekuaega dateeritud raua<br />
sulatus või -käitlemiskohti tuntakse Soomes<br />
üsna vähe. 23 Tuntud objektide vähesust saab<br />
osaliselt seletada sellega, et neid on raske leida:<br />
säilinud rajatised võivad olla vaid üksikud<br />
augud ja neisse jäänud räbu. Teiseks, eelkõige<br />
tuntud valmistamispaikade vähest hulka<br />
selgitab see, et need võisid paikneda eemal<br />
asustuskeskustest, millele arheoloogiline uurimistöö<br />
traditsiooniliselt keskendub.<br />
Soo- ja järvemaaki, mida Soomes keskajal<br />
raua toorainena kasutati, ei leidunud igal<br />
pool. Kõige suuremad leiukohad jäävad eelkõige<br />
Ida-Soomesse, piirkonda, kus keskaegne<br />
asustus oli pikka aega hõre. 24 Võimalik, et<br />
raua- ja keskajal, enne kui suurte maagileiukohtade<br />
juurde tihedam püsiasustus tekkis,<br />
kasutati leiukohti n-ö kõnnumaakasutamise<br />
korras: maaki kaevandati ja sulatati rauaks<br />
elukohtadest kaugel, nii nagu ka jahipidamise<br />
ja alepõletamisega võidi tegeleda sadu kilomeetreid<br />
eemal. 25 Näiteks Rootsis oli rauasulatusel<br />
keskne osa ääremaade ressursside ärakasutamisel.<br />
26<br />
Kas Gubbacka sepikojas kasutatud raud<br />
pärines küla tagamaadelt? Kui Gubbacka asunikud<br />
rauaaja lõpul või varakeskajal Rootsist<br />
tulid ja hämelaste kasutatavale kõnnumaale<br />
elama asusid, 27 tundub ebatõenäoline, et nad<br />
oleksid saanud omastada ulatuslikke tagamaid,<br />
kust maaki hankida. Paljud hämelaste<br />
ja pärissoomlaste (Varsinais-Suomi) kõnnumaad<br />
hakkasid keskajal püsiasustuse levides<br />
kahanema. 28<br />
Seega, vaevalt et Gubbacka seppade<br />
raud pärines küla kaugetest valdustest. Samas<br />
ei tunta ka küla ligidalt rauasulatuskohti ega<br />
sobivaid maagileiukohti, mistõttu on võimalik,<br />
et raud toodi valmis kujul kuskilt kaugemalt.<br />
Raua sissevedamisele viitavad peale<br />
rauasulatuskohtade puudumise ka Gubbacka<br />
väljakaevamistel leitud mitu võimalikku rauakangi<br />
tükki. 29 Esialgu on Gubbackas kasutatud<br />
raua algupära veel lahtine. Siiski saab teha<br />
oletusi, kust see tuua võidi.<br />
Jüri Peets on ulatuslikult uurinud Eesti<br />
rauavalmistamist. Peetsi uurimistööga seoses<br />
on ilmnenud, et Põhja-Eestis sulatati 12.–14.<br />
sajandil nii palju rauda, et osa sellest veeti<br />
mujale. Peets paneb ette, et osa ekspordist võis<br />
olla suunatud just Soome lahe põhjarannikule,<br />
mille elanikud olid Eestiga sõbrakaubandussuhetes<br />
lausa 20. sajandini. 30 Niisiis on vägagi<br />
võimalik, et Gubbacka sepikojas keskajal kasutatud<br />
raud pärines just Soome lahe lõunakaldalt.<br />
16. sajandi alguse kirjalike allikate põhjal<br />
on teada, et Helsingi kihelkonna talupoegadel<br />
oli püsivaid kaubandussuhteid Tallinnaga ja<br />
raud kuulus importkaupade hulka. 31<br />
Võimalik, et Gubbacka sepikojas kasutatud<br />
raud jõudis külasse Eestist rannaaladel<br />
elanud talupojapurjetajate vahendusel. Võib ka<br />
olla, et Uusimaa ranniku rootsi päritolu asukad<br />
hoidsid endise koduga suhteid alal ning<br />
raud pärineb Rootsist. Sepikoja-ala kasutamise<br />
aegu, hiljemalt 13. sajandil, kolis Rootsist<br />
elanikke ka Eesti saartele ja rannikualale, mis<br />
kiajalla ja asettuivat asumaan hämäläisten kaukonautinta-alueelle<br />
27 , tuntuu epätodennäköiseltä, että he<br />
olisivat ehtineet hankkia laajoja eräomistuksia, joilta<br />
he olisivat voineet hankkia malmia. Useimmat hämäläisten<br />
ja varsinaissuomalaistenkin erämaat alkoivat<br />
keskiajalla hävitä kiinteän asutuksen laajentuessa. 28<br />
Gubbackan seppien käyttämä rauta siis tuskin<br />
on peräisin kylän kauko-omistuksilta. Kylän läheisyydestä<br />
ei myöskään tunneta raudanvalmistuspaikkoja<br />
tai sopivia malmiesiintymiä, joten on mahdollista,<br />
että rauta on tuotu valmiina jostain kauempaa.<br />
Raudan tuontiin viittaisivat puuttuvien pelkistyspaikkojen<br />
lisäksi myös mahdolliset rautaharkon kappaleet<br />
29 , joita Gubbackan kaivauksilta on löytynyt<br />
muutamia. Toistaiseksi Gubbackassa käytetyn raudan<br />
alkuperä on vielä avoin. Oletuksia mahdollisista<br />
tuontisuunnista on kuitenkin mahdollista tehdä.<br />
Jüri Peets on tutkinut laajasti Viron raudanvalmistusta.<br />
Peetsin tutkimusten yhteydessä on käynyt<br />
ilmi, että Pohjois-Viron raudanvalmistus on 1100–<br />
1300 -luvulla ollut niin suurta, että osa raudasta on<br />
päätynyt vientiin. Peets esittää, että osa viennistä<br />
on saattanut suuntautua juuri Suomenlahden pohjoisrannikolle,<br />
jonka asukkaat harjoittivat Viron<br />
kanssa niin sanottua ystävyys- eli seprakauppaa (vi.<br />
sõbrakaubandus) aina 1900-luvulle saakka. 30 On siis<br />
hyvin mahdollista, että Gubbackan pajassa käytetty<br />
rauta oli keskiajalla peräisin juuri Suomenlahden eteläpuolelta.<br />
1500-luvun alun kirjallisten lähteiden perusteella<br />
tiedetään, että Helsingin pitäjän talonpojilla<br />
on ollut kiinteät kauppasuhteet Tallinnaan, ja rauta<br />
on kuulunut tuontitavaroiden joukkoon. 31<br />
Onkin mahdollista, että Gubbackan pajassa<br />
käytetty rauta on kulkeutunut kylään Virosta talonpoikaispurjehduksen<br />
mukana. Saattaa myös olla,<br />
että Uudenmaan rannikon ruotsalaissiirtolaiset ovat<br />
säilyttäneet suhteet entisiin kotiseutuihinsa, ja rauta<br />
voi olla peräisin Ruotsista. Paja-alueen käyttöaikana,<br />
viimeistään 1200-luvulla Ruotsista muutti siirtolaisia<br />
22<br />
Willim & Grandin 2010, 27–28.<br />
23<br />
Esim. Pukkila 2007; Schulz 1994; Schulz & Schulz 1993;<br />
Mäkivuoti 1989.<br />
24<br />
Lehtinen 1998, 1–3.<br />
25<br />
Jutikkala 1958, 28–33.<br />
26<br />
Svensson 1998, 79; Ödman 1998, 208–209.<br />
22<br />
Willim & Grandin 2010, 27–28.<br />
23<br />
Nt Pukkila 2007; Schulz 1994; Schulz & Schulz 1993;<br />
Mäkivuoti 1989.<br />
24<br />
Lehtinen 1998, 1–3.<br />
25<br />
Jutikkala 1958, 28–33.<br />
26<br />
Svensson 1998, 79; Ödman 1998, 208–209.<br />
27<br />
Suhonen 2005, 13.<br />
28<br />
Jutikkala 1958, 28–33.<br />
29<br />
Nt KM 2010077: 97, KM 2010077: 99.<br />
30<br />
Peets 2003, 135–136.<br />
31<br />
Kerkkonen 1963, 116–131.<br />
27<br />
Suhonen 2005, 13.<br />
28<br />
Jutikkala 1958, 28–33.<br />
29<br />
Esim. KM 2010077: 97, KM 2010077: 99.<br />
30<br />
Peets 2003, 135–136.<br />
31<br />
Kerkkonen 1963, 116–131.
Change language