Työehtosopimukset ja syrjintäkiellot Jaana Paanetoja Ilkka ... - mol.fi

3.2.2 Ikään perustuvat etuudet
Tarkastelluissa työehtosopimuksissa on yleisesti määräys työntekijän 50- ja 60-vuotispäivän
antamisesta palkallisena vapaapäivänä – edellyttäen, että mainitut merkkipäivät sattuvat työntekijän
työvuoroluettelon mukaiseksi työpäiväksi. Useimmissa sopimuksissa etuuden saaminen ei riipu
työsuhteen kestosta tai muusta palkitsemisen objektiivisesti perustelevasta syystä, vaan yksinomaan
määrätyn fyysisen iän saavuttamisesta.
”Työntekijällä on oikeus 50- ja 60-vuotispäivänään saada säännöllistä työaikaa vastaava
palkallinen vapaa työstä silloin, kun merkkipäivä sattuu hänen työtuntijärjestelmän
mukaiseksi työpäiväkseen.” 37
Kysymyksessä on selkeästi työntekijän ikään liittyvä määräys. On kuitenkin varmasti niin, että tätä
pitkäaikaista työehtosopimuskäytäntöä pidetään hyväksyttävänä ns. ”yleisen oikeustajun”
perusteella ja että siihen puuttumista paheksuttaisiinkin. Ongelmana tällaisen määräyksen kohdalla
voi olla se, että työntekijä saa palkallisen vapaan yksinomaan saavuttamansa iän eikä työsuhteen
keston tai alalla muuten hankitun työkokemuksen perusteella. Ääritapauksessa työntekijä on vasta
aloittanut työnantajan palveluksessa täyttäessään 50 – 60 vuotta, ja hän on silti oikeutettu pitämään
syntymäpäivänään palkallista vapaata. 38 Toisaalta tämä työsuhde-etu ei ole taloudellisesti kovin
merkittävä, ja yhteiskunnassa pidetään yleisesti hyväksyttävänä 50- ja 60-vuotispäivien
”muistamista”. Arviointiin saattaa vaikuttaa myös se, että tällainen merkkipäivämääräys on lähes
jokaisessa yleissitovassa työehtosopimuksessa – eli suurin osa mainitut iät saavuttavista henkilöistä
37
Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 23.2 § (13.2.2006).
38
Oikeuskäytännöstä voidaan esittää seuraava tapaus, jossa tietyn iän saavuttaneet työntekijät asetettiin muita
huonompaan asemaan. Korkein oikeus katsoi päätöksessään KKO 1988:45, että työnantaja ei ollut laiminlyönyt silloin
voimassa olleen työsopimuslain 17 §:n 3 momentista johtuvien velvollisuuksiensa täyttämistä, koska irtisanottuja
työntekijöitä ei ollut asetettu ikänsä vuoksi eri asemaan toisiin työntekijöihin nähden syrjimistarkoituksessa eikä
muutenkaan perusteettomasti. Työnantaja oli tuotannollisten ja taloudellisten syiden oikeuttamana vähentänyt
työvoimaansa ja tällöin valinnut irtisanottaviksi 55-vuotiaat ja sitä vanhemmat työntekijät, koska nämä eivät olleet
yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä. Yhtiöllä oli edellä mainitulla perusteella ollut oikeus irtisanoa 20
työntekijää. X samoin kuin muut irtisanotut 19 työntekijää on yhtiön yhteensä yli 250 työntekijän joukosta valittu
irtisanottaviksi sillä perusteella, että he olivat täyttäneet 55 vuotta tai viimeistään vuonna 1985 saavuttaisivat tämän iän.
Siten X on ikänsä vuoksi asetettu eri asemaan niihin työntekijöihin nähden, joita ei ole irtisanottu. Syynä työntekijöiden
ikään perustuneelle irtisanottavien valikoitumiselle, minkä irtisanomisjärjestyksen myös työntekijäin edustajat ovat
hyväksyneet irtisanomisen riitauttamisesta 14.6.1985 käydyssä neuvottelussa, on ollut, että kysymyksessä olevat
iäkkäimmät työntekijät eivät olleet yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä. Näin ollen X:n asettaminen
edellä mainituin tavoin ikänsä vuoksi eri asemaan yhtiön useimpiin muihin työntekijöihin nähden ei ole tapahtunut
syrjimistarkoituksessa eikä muutenkaan perusteettomasti eikä yhtiö irtisanoessaan X:n työsopimuksen siten myöskään
27