Työehtosopimukset ja syrjintäkiellot Jaana Paanetoja Ilkka ... - mol.fi

TEhtoL:a ja sitä edeltänyttä vuoden 1924 TEhtoL:a säädettäessä lienee 4.2 §:n tarkoituksena ensi
sijassa pidetty työehtosopimuksen solmineen työntekijäyhdistyksen jäsenten suojaamista; toisin
sanoen sen estämistä, että työnantaja korvaisi heidät järjestäytymättömillä työntekijöillä. Jos
työntekijäyhdistys arvioi, ettei tällaista uhkaa asianomaisella työalalla ilmennyt, se toisaalta saattoi
pitää perustellumpana sopia palkka- ja muut työsuhde-edut vain omalle jäsenistölleen. Vaikka
rajauksesta sopiminen poikkeaakin TEhtoL 4.2 §:n mukaisesta pääsäännöstä, siihen kuitenkin
annetaan kelpuutus 4.3 §:ssä, eikä rajaukselle näin liene syytä TEhtoL:n kannalta asettaa sen
tiukempia edellytyksiä kuin työehtosopimusmääräyksille yleensä. Se, että työtuomioistuin katsoi
rajauksen poikkeusjärjestelyksi, selittynee osaksi tällaisten määräysten harvalukuisuudella
vallitsevassa työmarkkinakäytännössä. Toisin kuin TEhtoL:a säädettäessä, työehtosopimuksen
soveltamista yhtäläisesti kaikkiin siinä tarkoitettua työtä suorittaviin työntekijöihin tukevat
nyttemmin myös yhdenvertaisuus- ja syrjintäsäännökset. Poikkeamiselle TEhtoL 4.2 §:n
asetelmasta ja tällaisen tarkoituksen ilmaisemiselle voidaan ehkä siksi asettaa erityinen ”selkeyden”
vaatimus. Se, miten poikkeamistarkoitus olisi formuloitava, on tässä jätettävä käsittelemättä. Hyvin
yksiselitteiseltä kuitenkin vaikuttaisi rajauksen kirjaaminen negatiiviseen muotoon: ”Sopimusta ei
sovelleta – –.”
(b) Vaikka edelle lainattua liikenneopettajien työehtosopimuksen soveltamisalalauseketta 86
tulkittaisiinkin sanamuodon mukaan siten, että järjestäytymättömät ja toiseen yhdistykseen kuuluvat
työntekijät on rajattu sopimuksen ulkopuolelle, on sinänsä mahdollista, että työnantajan tulisi
kuitenkin noudattaa sopimusta heidän työsuhteissaan TSL 2:7:n yleissitovuussäännöksen nojalla.
Ammattiyhdistyksen jäsenyydestä riippuva erilainen kohtelu näyttäytyisi tällöin vain siinä, että
osallisliiton jäseniin työnantaja soveltaisi sopimusta TEhtoL:n, muihin taas TSL 2:7:n perusteella.
Yleissitovuussäännöksen mukaan noudatettavien määräysten piiri – vai pitäisikö sanoa ”ala” – on
jonkin verran suppeampi kuin TEhtoL:n vastaava, minkä lisäksi valvonta- ja tehostejärjestelmissä
on eroja. Kaikki työsuhteen ehtoina pidettävät työehtosopimuksen määräykset kuitenkin kuuluvat
myös TSL 2:7:n nojalla noudatettaviin, 87 joten syrjintäolettaman syntyminen vaikuttaisi
epätodennäköiseltä.
Mainitusta näkökulmasta ei TEhtoL:n ja TSL 2:7:n välinen suhde näytä olleen esillä TSL:n
valmistelussa lainkaan, ja oikeuskäytännössäkin sitä on vain sivuttu perusteluitta. 88
86 tai jonkin muun työehtosopimuksen vastaavaa määräystä.
87 Ks. esim. Sarkko, Oikeusvaikutukset, s. 115–116, ja Tiitinen – Kröger, s. 164–166.
88 Ks. KKO 1986 II 122 ja KHO 1985 A II 36.
47