Lainsäädännön kilpailuvaikutusten arviointi

40
nen ym. (2004) ovat hahmotelleet tätä, mutta alla tulemme perustamaan tarkastelumme
Talan (2005) jaotteluun. Tässä on tärkeätä tuoda esiin säädösehdotuksen
sisällöstä vastaavat tahot.
Kun lainvalmistelussa suunnitellaan säädösten sisältöä, niin eri vaihtoehtojen selvittely
ja vaikutusten arviointi liittyvät tiivisti toisiinsa. Tavoitteiden politisoituminen
ei saisi estää nostamasta esiin myös säädösehdotuksen mahdollisia kielteisiä
vaikutuksia. Arvioinnin tulisi näin ollen myös käsittää varsinaisen tavoitteen
suuntaiset ja muut vaikutukset, koska tällainen monipuolinen arviointi antavat
parhaan mahdollisen pohjan sekä lainvalmistelulle että lainsäädäntömenettelyssä
tapahtuvalle päätöksenteolle (Tala, 2005, 110). Ajallisten ja muiden resurssien
niukkuudesta johtuen, usean eri vaihtoehdon vaikutusarvioinnin toteuttaminen samanaikaisesti
luo tietenkin omat haasteensa vaikutusarvioinnille. 21 On huomat- tava,
että vaikka aloitteiden yhteydessä tehdyt esiselvitykset voivat tuoda arvokasta
informaatiota arvioinnin pohjaksi, saattavat ne myös liioitellusti heijastaa selvityksiä
mahdollisesti tehneiden etutahojen intressejä.
3.2.2 Kilpailuvaikutusten arviointi lainvalmistelutyössä
Lainvalmistelutyö voidaan jakaa karkeasti lainsäädäntötoimen aloitteeseen, esivalmisteluun,
perusvalmisteluun, lausunto ja kuulemisvaiheeseen, sekä tämän perusteella
tehtävään jatkovalmisteluun.
Esivalmistelussa vireillä olevasta asiasta kerätään esitietoja ja keskustellaan eri tahojen
kanssa aloitteesta. Tietojen pohjalta tehdään mahdollisesti päätös säädösvalmistelun
aloittamisesta, toteutustavasta ja normitasosta (Lehtinen ym. 2004,
s. 24). Perusvalmistelua voidaan pitää lainvalmistelun tärkeimpänä osana, koska
sen pitäisi pystyä tuottamaan valmis ja joka tavalla ehjä ratkaisuehdotus kulloinkin
esillä olevassa asiassa (Tala, 2005). Perusvalmistelu luo myös perustan myöhempää
kuulemismenettelyä varten. Perusvalmistelun tuotoksena syntyy ensimmäinen
hallituksen esitysluonnos.
Esi- ja perusvalmistelun voi yksinkertaisimmissa tapauksissa tehdä yksikin ministeriön
virkamies, tukenaan teknisiä asioita tekevä henkilöstö. Merkittäviä uudistuksia
varten perustetaan usein lainsäädäntöhankkeita, joita valmistellaan valtioneuvoston
tai ministeriöiden asettamissa komiteoissa, työryhmissä, toimikunnissa
tai tavoilla joissa on mukana eri hallinnonalojen, puolueiden ja muiden etutahojen
edustajia (Lehtinen ym., 2004, s. 21). 22
21 Vertaa Hahnin (2000) työryhmän tulokset vaikutusarviointien puutteista ja niiden syistä.
22 Valtioneuvostossa komiteoita on viime vuosina käytetty lainvalmistelutyössä todella vähäisessä määrin,
joskin näiden suurempi aktivoiminen tulevaisuudessa on mahdollista. (Eril. huom.)