CP-vammaisen aikuisen hyvinvointi, toimintakyky ja ... - Invalidiliitto.fi

Lihastoiminnan epätasapainosta johtuen lonkansijoiltaanmenon ja kieroselkäisyyden riskit dystoniassakasvavat. Lisäksi esiintyy hengityksenja puheentuoton koordinointivaikeuksia ja syömisongelmia.Henkilöt, joilla on dystonia, tarvitsevatusein vaihtoehtoisia kommunikointimuotojaja he ovat aina vaikeasti vammaisia. (Autti-Rämö 1996.)Ataksialla tarkoitetaan motorista häiriötä, jossaeri lihasryhmät eivät toimi koordinoidusti (Autti-Rämö 1996). Ataksiaa esiintyy noin 4-13 %:llaCP-vammaisista ihmisistä (Odding ym. 2006).Norjassa ja Ruotsissa ataksian prosentuaalinenmäärä CP-vammaisilla lapsilla on 5 (Hagbergym. 2001, Andersen ym. 2008).Ataksia jaotellaan kahteen eri muotoon, jotkaovat vartaloataksia (staattinen ataksia) ja raajojenliikkeiden ataksia. Henkilön, jolla on vartaloataksia,on vaikea pysyä paikallaan jopa istuessa.Liikkeet ovat usein epätarkkoja ja hakevia,mutta liikemallit ovat usein lähellä normaaliavaikkakin liikevariaatiot ovat vähäisiä. Henkilöllä,jolla on vartaloataksia, ilmenee vaikeuksia liikkuasulavasti, kohdentaa hienomotoriikkaansaja suorittaa tarkkoja liikkeitä. Usein esiintyymyös ryhdyntävapinaa, lieväasteisia nopeitatahdottomia silmänliikkeitä (=nystagmus), huojuntaaseisoessa sekä liikkeiden kohdistamisenvaikeutta. Etiologiasta riippuen yksilö voioppia hallitsemaan ataksiansa kuntoutuksenja harjoittamisen myötä. Ataksia voi lisääntyäiän myötä. Henkilö, jolla on ataksia, voi oppiakävelemään vielä hyvinkin myöhäisellä iällä, jakuntoutuksella saavutetaan usein selvää edistymistävielä aikuisiässä. (Autti-Rämö 1996.)Iän myötä oirekuvaan tulee usein mukaan erilaisialiikehäiriöiden komponentteja, jolloin puhutaansekamuotoisesta CP-vammasta. Esimerkiksihenkilöillä, joilla on atetoosi, voi usein itsenäisenkävelyn oppimisen myötä esiintyä myöslisääntyvää spastisuutta alaraajoissa, ja spastisillahenkilöillä todetaan usein raajojen ääreisosienatetoosia lähinnä sormissa ja joskus suunalueella. Kun ataksiaan liittyy alaraajapainotteistaspastisuutta, käytetään diagnoosia diplegiaatactica. (Autti-Rämö 1996.)Hypotoniaa ei luokitella varsinaiseksi erilliseksiCP-luokaksi. Lapsi voi ensimmäisinä elinvuosinaanolla erittäin hypotoninen ja vähän liikkuva,mutta tullessaan leikki-ikään ja aktivoituessaanhänen mahdollinen CP-luokkansa voidaannimetä. Esimerkiksi ataksia voi ilmaantua vastaleikki-iässä. Lapselle, jolla on hypotonia, on tavanomaistatyypillisten liikemallien käyttäminenja asentojen muovautuminen ”matalalle”: tällätavoin lapsi yrittää ottaa mahdollisimman laajantukipinnan asennoissaan. Tarvittaessa hänmyös pitää jostakin kiinni, mikä vähentää edelleenaktiivisen liikkumisen mahdollisuuksia.(Autti-Rämö 1996.)Kyky kävellä itsenäisesti on yhteydessä CP-vammantyyppiin. Ruotsalaistutkimuksessa (Nordmarkym. 2001) arvioitiin vuosina 1990–1993syntyneiden CP-vammaisten lasten (N = 167,ikä arvioitaessa n. 7 vuotta) kykyä kävellä itsenäisesti.Tulosten mukaan itsenäiseen kävelyynkykeni lapsista, joilla oli hemiplegia 86 %,ataksia 63 %, diplegia 61 % ja dystonia 21 %.Kävelykyvyn heikentyminen on yhteydessä CPvammanvaikeusasteeseen siten, että lievästivammaisista aikuisista 29 %:lla ja keskinkertaisestitai vaikeasti vammaisista 73 %:lla kävelykykyon heikentynyt (Jahnsen ym. 2003a).1.3.1 Gross Motor FunctionClassification System (GMFCS)Gross Motor Function Classification System(GMFCS) on kehitetty CP-vammaisen henkilönkarkeamotorisen toimintakyvyn systemaattiseksiluokittelemiseksi. GMFCS on viisitasoinenstandardoitu luokittelusysteemi (Taulukko 2),joka perustuu yksilön oma-aloitteiseen kykyynliikkua ja joka painottaa istumista, siirtymisiäja liikkumista. Luokittelun ensisijainen kriteerion se, että eri tasojen välisten erojen tulee ollamerkityksellisiä päivittäisessä elämässä. Erot14