CP-vammaisen aikuisen hyvinvointi, toimintakyky ja ... - Invalidiliitto.fi

siten, että vain kaikkein kiireellisimmät yksilöllisettarpeet huomioidaan, jolloin huomio kohdistuuväistämättä yksilöllä oleviin häiriöihin javikoihin osallistumiskyvyn ja osallisuuden tarpeidenkustannuksella. Ikääntyneet vammaisetnäyttävät olevan yhteiskunnassamme kaikkeinheikoimmassa asemassa päivittäisten toimintojenapuvälineiden saamisessa, sillä yli 64-vuotiaidenihmisten osuus näihin liittyvistä apuvälinepalveluistaon vain 21 prosenttia verrattunatyöikäisten 68 prosenttiin. Päivittäisten toimintojenvälineet tarkoittavat juuri niitä välineitä,laitteita ja koneita, joiden avulla yksilö kykeneeliikkumaan, kommunikoimaan ja suoriutumaankotonaan ja vapaa-ajan toiminnassa, eli nemahdollistavat osallistumisen ja osallisuudensosiaalisiin verkostoihin ja yhteiskuntaan. (Kylmäniemi& Töytäri 2008.) Apuvälineteknologiallaon merkittävä vaikutus CP-vammaistenaikuisten mahdollisuuksiin tehdä työtä, jokamahdollistaa samalla luonnollisen yhteiskuntaankiinnittymisen. Useat CP-vammaiset aikuisetkokevat työnteon olevan tärkeä subjektiiviseenhyvinvointiin kuuluva tekijä.4.2 Terveyden- ja toimintakyvynheikkenemisen ilmenemisajankohtaTämän kirjallisuuskatsauksen perusteella on joolemassa riittävästi tieteellistä tutkimusnäyttöäsiitä, että CP-vammaisten aikuisten terveydessäja toimintakyvyssä alkaa esiintyä heikkenemistävaltaväestöä varhaisemmassa vaiheessa, jo20–30 ikävuoden tienoilla, jopa jo aiemmin.Preventioon tähtäävät erilaiset interventiotolisikin hyödyllistä ajoittaa juuri tähän elämänkaarenvaiheeseen. Iästä riippumatta sairauksienja toimintavajauksien ehkäiseminen onmahdollista, ja moniammatillinen kuntoutus voilaadukkaasti toteutettuna olla tuloksellista. CPvamma,ikä ja sairaudet eivät siten ole esteitäkuntoutukselle eikä ikää ole syytä käyttää kriteerinä,kun päätetään CP-vammaisen ihmisenhoidosta, kuntoutuksesta ja muista palveluista.(www.keynet.fi/Wiki.)4.3 Iältään tai keski-iältään≥ 30–vuotiaille CP-vammaisilleaikuisille tehdyt interventiotutkimuksetTämän katsauksen perusteella laadukkaimmat≥ 30-vuotiaille CP-vammaisille aikuisille kohdistetutfysio- ja toimintaterapeuttiset interventiotutkimuksetsisälsivät etenevän voimaharjoittelun,ylä- ja alaraajojen ergometriharjoittelunsekä toimintaterapeuttisen intervention, jotkatähtäsivät yksilön toiminta- ja liikkumiskyvyn,joustavuuden ja työkyvyn parantamiseen. Yhteenvetonanäiden tutkimustulosten perusteellavoidaan todeta, että nämä interventiot lisäävätlihasvoimaa, parantavat kävely- ja toimintakykyäja lisäävät työkykyä ilman, että niilläolisi negatiivista vaikutusta spastisuuteen taine aiheuttaisivat muita haitallisia vaikutuksia.Tämänkaltaiset harjoittelumuodot ovat sitensuositeltavia ikääntyville CP-vammaisille ihmisilleniistä seuraavien moninaisten positiivistenvaikutusten vuoksi.Lääketieteessä keskitytään yhä enenevissämäärin toissijaisten liitännäisoireiden ehkäisemiseenja terveyden ja fyysisen kunnon edistämiseenaikuisväestössä yleensä ja lisääntyvässämäärin myös vammaisten ihmisten kohdalla.Esimerkiksi voimaharjoittelulla on todettu olevanCP-vammaisen yksilön toimintakyvyn eri osaalueillailmeneviä positiivisia vaikutuksia: sevoi lisätä lihaksen voimantuottokapasiteettia,kehittää normaalia tasamaalla tapahtuvaakävelyä ja fyysisesti vaativampaa porraskävelyä,kehittää muita motorisia taitoja ja parantaafyysistä kuntoa. Näiden lisäksi voimaharjoitteluohjelmallaon potentiaalia vahvistaa yksilönsuorituskykyä siten, että hän kykenee suoriutumaanpäivittäisistä perustoiminnoista entistäitsenäisemmin tai siten, että tehtävien suorittaminenei aiheuta välitöntä uupumusta. Fyysisenharjoittelun vaikutukset heijastuvat myös yksilönpsyykkiseen hyvinvointiin sen vahvistaessapositiivista minäkuvaa. Kuitenkin ehkä kaikkein58