CP-vammaisen aikuisen hyvinvointi, toimintakyky ja ... - Invalidiliitto.fi

2.2.1.3 AsenneympäristöYhteiskunnallisia asenteita eri vammaryhmiä(astma, diabetes, syöpä, psykiatriset sairaudetja CP-vamma) kohtaan on tutkittu jo 1960-luvunloppupuolelta alkaen. Vaikka yhteiskuntienvälillä ja yhteiskunnan sisällä olevien yhteisöjenvälillä esiintyy eroavaisuuksia vammaisuudenhyväksynnässä yleensä ja eri vammaryhmiäkohtaan, on havaittu eri vammaryhmiin liitetynleiman suhteellisen hyväksynnän asteen yhteisöissäolevan kuitenkin hyvin samankaltainen.Esimerkiksi astma, diabetes ja sydänsairaudetovat hyväksytympiä kuin AIDS, kehitysvamma,psykiatrinen sairaus tai CP-vamma. Kuluneiden23 vuoden aikana tehtyjen tutkimusten mukaaneri vammaryhmien saama hierarkinen leima onsäilynyt huomattavan samankaltaisena vuosikymmenestätoiseen. (Wetsbrook ym. 1993.)Yhteiskunnassa vallitsevalla asenneympäristölläja eri vammaryhmien saamalla asenteellisellahyväksynnällä on suuri vaikutus CP-vammaistenihmisten elämään. Muiden ihmistenasenteet vaikuttavat mm. CP-vammaisen aikuisen”normaaliuden” kokemukseen. Tämänlisäksi CP-vammaisen ihmisen oma uskoitseensä ja kyky kohdata elämä ilman, ettävammaisuus on sen keskipisteenä, vaikuttavatkokemukseen itsestä ”normaalina” ihmisenä.(Sandström 2007.)CP-vammaan kohdistuvat yhteiskunnallisetasenteet vaikuttavat mm. CP-vammaistenihmisten mahdollisuuksiin työllistyä, terveydenhuoltopalvelujenlaatuun ja CP-vammaistenomaan halukkuuteen käyttää näitä palveluja.Esimerkiksi Martin tutkimusryhmineen (2005)selvitti lääketieteen opiskelijoiden asenteitaCP-vammaisia ihmisiä kohtaan. Tulosten mukaanasenteet olivat negatiivisia, ja erityisestimiesopiskelijoilla oli naisia vähemmän positiivisiaasenteita. Lääketieteen opiskelijoidentietous CP-vammaisuudesta oli rajoittunuttaja lisäksi heillä esiintyi joitain väärinkäsityksiä,joiden arvellaan aiheuttavan nämä negatiivisetasenteet. Lääketieteen opiskelijoiden asenteetvaikuttavat perustavanlaatuisesti CP-vammaistenihmisten hoitoon. (Martin ym. 2005.)CP-vammaan liittyvät kommunikointivaikeudetvoivat nekin aiheuttaa negatiivisia ennakkoasenteitaterveydenhuoltoalan henkilöstössäCP-vammaisia ihmisiä kohtaan synnyttäen negatiivisenasenneympäristön. Tämä tuli ilmi Balandinintutkimusryhmineen (2007) tekemässä tutkimuksessa,jossa selvitettiin 35–61 -vuotiaidenja kommunikointiongelmaisten CP-vammaistenihmisen kokemuksia sairaalassaolosta ja kommunikoinnistasairaanhoitajien kanssa (N = 10).Tulosten mukaan kaikki aikuiset kokivat, ettäosa sairaanhoitajista kohteli heitä eri tavalla,kuin vammattomia potilaita. Kommunikointivaikeuksienvuoksi sairaanhoitajat puhuivat heilleholhoavalla äänensävyllä, olettivat heidän olevankehitysvammaisia, eivät huomioineet heitä,välttivät silmäkontaktia tai kävelivät pois keskenvuorovaikutustilanteen. Lisäksi CP-vammaisetaikuiset kokivat, että sairaanhoitajat eivät olleetheidän kanssaan yhtä paljon vuorovaikutuksessakuin vammattomien potilaiden kanssa.Terveydenhuoltohenkilökunnan negatiivisetasenteet CP-vammaisia ihmisiä kohtaan voivatmuodostua esteeksi onnistuneelle toimenpiteellekuten mammografialle. Lisäksi negatiiviseksikoettu asenneympäristö vaikuttaa CPvammaistenaikuisten halukkuuteen käyttääjatkossa terveydenhuoltopalveluja (Poulos ym.2006), millä voi olla kauaskantoisia ja vakaviayhteiskunnallisia ja yksilöllisiä seurauksia.2.2.2 YksilötekijätYksilötekijät muodostavat yksilön elämän jaelämisen tietyn taustan. Yksilötekijöitä ovatmm. sukupuoli, ikä, yleiskunto, terveydentila,koulutus, ammatti, kasvatus, elämäntavat, tottumukset,selviytymisstrategiat, sosiaalinen-,perhe- ja taloudellinen tausta, uskonto, entiset42