CP-vammaisen aikuisen hyvinvointi, toimintakyky ja ... - Invalidiliitto.fi

Butlerin ja Campbellin (2000) katsaukseen valikoitui14 tutkimusta hakuvuosilta 1956–2000.Tutkittavien CP-vammaisten ikä eri tutkimuksissavaihteli 3-55 ikävuoden välillä. Tutkimustenanalyysin perusteella baklofeeni-hoito vaikuttiCP-vammaisen ihmisen spastisuuteen, vähentäenalaraajojen spastisuutta, mutta lääkkeenvaikutus yläraajoihin oli epäselvä tutkimustenvälisten tulosten ollessa erisuuntaisia. Baklofeeninvaikutus ortopedisten epämuodostumienvähentymiseen jäi epäselväksi. Lihasvoimanosalta tutkimusten analyysi osoitti voiman vähenemistäsekä lyhytaikais- että pitkäaikaisseurannassa,mutta nämä tulokset perustuivat vainkolmen tutkittavan henkilön tuloksiin. Tuloksetlääkkeen vaikutuksesta tahdonalaiseen motoriseenkontrolliin olivat erisuuntaisia. Muina baklofeeni-hoidonvaikutuksina osa tutkimuksiinosallistuneista henkilöistä koki kivun helpottumista,suorituskyvyn paranemista, lisääntynyttävalppautta ja painonnousua. Lisäksi tutkittavientoimintakyky ja kyky itsehoitoon parantui ja osallatutkittavista hoidettavuus helpottui. Baklofeeni-hoitoonliittyvät lääketieteelliset komplikaatiotolivat eri tutkimusten mukaan yleisiä, javaikka osa niistä oli potentiaalisesti vakavia, neolivat hoidettavissa. Intratekaalisen baklofeenihoidonvaikutuksia dystoniseen CP-vammaanoli 15 CP-vammaisen henkilön osalta. Tutkittavistahenkilöistä 12 osoitti lääkeinfuusionlyhytaikaisessa seurannassa kliinisesti tärkeitäedistyksen merkkejä, joihin kuuluivat kasvojenvoimakkaiden liikkeiden väheneminen, vartalonköyristämisen väheneminen ja muiden asentojenparaneminen. Johtopäätöksenä Butler ja Campbellesittivät, että näyttöön perustuvan tiedonmäärä intratekaalisen baklofeenin vaikutuksistaspastisuuteen CP-vamman hoitomuotona onrajoittunutta. Vaikka tulokset ovat lupaavia, onbaklofeenin vaikutus vielä luotettavasti todistamatta,ja tähän mennessä lääkkeen vaikutuksiaon tutkittu vasta pienellä CP-vammaistenhenkilöiden määrällä. Valtaosa tutkimuksissakäytetyistä tutkimusmetodologioista ei kykenevahvistamaan baklofeenin vaikutuksia ja jatkotutkimustentarve onkin ilmeinen.Kolaskin ja Loganin (2007) kirjallisuuskatsauskeskittyi analysoimaan intratekaalisen baklofeeni-hoidonnäyttöön perustuvaa turvallisuuttaCP-vammaisilla ihmisillä. Aineistohaku rajoitettiinvuosille 2000–2007 ja katsauksen mukaanottokriteerittäyttäviä tutkimuksia löytyi 36. Tutkimuksissaosallistujina olivat pääsääntöisestilapset ja nuoret, mutta myös CP-vammaisiaaikuisia. Pienellä osalla tutkittavista oli jokinmuu, kuin CP-diagnoosi. Tutkimusten analyysinperusteella tutkijat esittivät, että tuloksista voidaanvetää vain rajallisia johtopäätöksiä. Kirjallisuudenperusteella intratekaaliseen baklofeeni-hoitoonliittyy suhteellisen korkea komplikaatioriskija jotkut komplikaatioista ovat yhteydessämerkittävään sairastavuuteen. Lapsillariski näyttää olevan aikuisia suurempi. Erityisenriski- tai hyötyanalyysin tekeminen edellyttäisiluotettavia tutkimuksia hoidon aiheuttamistakomplikaatioista.3.4 Kirurgiset interventiotKirurgisen intervention sisältäviä tutkimuksialöytyi viisi (liitetaulukko 4). Interventiot sisälsivätlonkan sementoidun kokonivelproteesin asettamisenleikkauksella (2) ja atetoottiseen CP-vammaanliittyvän servikaalisen spondyloottisenmyelopatian operatiivisen hoidon (3).Bulyn tutkijoineen (1993) tekemän tutkimuksentarkoitus oli selvittää sementoidun lonkan kokonivelproteesinja siihen liittyvän leikkauksenkyky tuottaa pitkäkestoista kivun lievittymistä jatoimintakyvyn paranemista valikoitujen CP-vammaistentutkittavien kohdalla, joilla on pitkällekehittynyt lonkan nivelrikko. Tutkittavien (N =18) kipua, toimintakykyä ja liikelaajuuksia mitattiinennen ja jälkeen operaation, ja seurantatehtiin vielä 3-17 vuoden kuluttua. Toimintakyvyntaso jaoteltiin tutkimuksessa seuraavasti:1) riippuvainen pyörätuolista, 2) kykenee siirtymisiin,3) liikkumiskykyinen kotona, 4) liikkumiskykyinenkodin ulkopuolella apuvälineidenkanssa ja 5) liikkuu itsenäisesti ilman apuvälineitä.Tulosten mukaan 16 tutkittavan kipu lievit-51