CP-vammaisen aikuisen hyvinvointi, toimintakyky ja ... - Invalidiliitto.fi

Johtopäätöksenä tutkijat esittivät, että mahdollisuusoireiden uusiutumiselle servikaalisenspondyloottisen myelopatian hoitamiseksi tehdynleikkaushoidon jälkeen on suurempi niidenpotilaiden kohdalla, joilla on atetoottinen CPvammaverrattuna niihin potilaisiin, joilla ei oleatetoosia. Koska niille CP-vammaisille ihmisille,joilla on atetoosi, tehdään joku leikkaus yleensäjo varsin nuorella iällä, on heidän kohdallaanpitkäaikaisseuranta erityisen tärkeää.Myös Onari tutkijaryhmineen (2002) tutki aikuisia,joilla on atetoottinen CP-vamma ja siihenliittyvä servikaalinen spondyloottinen myelopatia.Tutkimuksen tarkoitus oli arvioida yhdistetynkaularangan eteen- ja taaksesuuntautuvanoperatiivisen jäykistämisen tehokkuus ja turvallisuussekä arvioida sen vaikutus kaularanganmuiden alueiden stabiiliuteen. Interventiona olikaularangan operatiivinen takaosan jäykistäminenmetallisauvoilla yhdistettynä kaularanganetuosan jäykistämiseen ja sisäiseen nikamienyhteenliittämiseen. Tutkittavia (N = 20) seurattiin5-17 vuotta toimenpiteen jälkeen. Tutkittaviamuuttujia olivat kävelykyky, kyky syödä itsenäisesti,yläraajakipu, hartialihaksen heikkousja kuvauslöydökset. Vuoden kuluttua toimenpiteestätehdyssä seurannassa 12 tutkittavanliikkumiskyky oli parantunut. Yläraajakipu, hartialihaksenheikkous ja kyky syödä itsenäisestioli parantunut melkein kaikkien tutkittavien kohdalla.Yhden tutkittavan kohdalla myelopatiauusiutui 8,5 v. kuluttua toimenpiteestä. Keskimääräinenliikekulma yhteenliitettyjen nikamienvierekkäisessä nikamavälissä ei muuttunut toimenpiteenjälkeen, mutta keskimääräinen liikeC-1 ja C-2 välillä lisääntyi ja vähäinen atlantoaxiaalinensubluksaatio (= kaularangan yläosanosittainen paikoiltaanmeno) uusiutui toimenpiteenjälkeen viiden tutkittavan kohdalla. Johtopäätöksenätutkijat esittivät, että yhdistettyeteen- ja taaksesuuntautuva jäykistäminen voitehokkaasti parantaa neurologista toimintakykyäniiden ihmisten kohdalla, joilla on atetoottisestaCP-vammasta johtuva servikaalinenspondyloottinen myelopatia. Paraneminen voiseurata leikkauksen avulla jopa niiden henkilöidenkohdalla, joilla esiintyy vaikeita tahattomialiikkeitä, eikä toimenpiteen jälkeistä ulkoistatukea tarvita.Ueda tutkijoineen (2005) tutki CP-vammaisiaaikuisia, joilla on atetoosi. Tutkimuksen tarkoitusoli arvioida lihaksen irrottamisen vaikutus atetoottisenCP-vamman hoidossa. Tutkittavat(N = 25) jaettiin koe- ja kontrolliryhmään.Koeryhmäläisille (N = 10) tehtiin kaularangannikaman/nikamien muovausleikkaus (= osanikaman rakenteista poistetaan) yhdistettynälihaksen irrottamiseen ja koeryhmäläisille (N =15) pelkkä kaularangan nikaman tai nikamienmuovausleikkaus. Interventioiden vaikutuksiaeri ryhmien välillä arvioitiin vuoden kuluttua toimenpiteestä.Toimenpiteen tuloksia arviointiinstandardimenetelmällä (Kurokawa-menetelmä).Myöhemmin ilmaantuvan neurologisenheikkenemisen arvioiminen perustui pisteiden(Japanese Orthopedic Association Assessmentof Treatment, JOA) vähenemiseen: alhaisemmatpisteet osoittavat heikompaa neurologistatoimintakykyä. Tulosten mukaan vuoden kuluttuaoperaatiosta koeryhmään kuuluneet olivattoipuneet toimenpiteestä paremmin, kuinkontrolliryhmään kuuluneet. Molemmissa ryhmissäkävelykyky ennen toimenpidettä edistihuomattavasti toipumista. Johtopäätöksenätutkijat esittivät, että kaularangan nikaman tainikamien muovausleikkaus yhdistettynä lihaksenirrottamiseen hoidettaessa atetoottisestaCP-vammasta johtuvaa servikaalista myelopatiaaon tehokas menetelmä helpottamaantoimenpiteen jälkeistä hoitoa ja parantamaanJOA-pisteitä.53