CP-vammaisen aikuisen hyvinvointi, toimintakyky ja ... - Invalidiliitto.fi

Vuonna 2003 Sosiaali- ja terveysministeriö jaSuomen Kuntaliitto julkaisivat Apuvälinepalveluidenlaatusuosituksen. Sen mukaan laadukkaanapuvälinepalvelun tulee olla suunnitelmallista,tehokasta ja hyvin johdettua, sekäammattitaitoista ja käyttäjäläheistä. Sosiaalijaterveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskusStakes (Kylmäniemi & Töytäri 2008) selvittikyselyllä vammaispalvelulain (380/1987)mukaisten apuvälinepalveluiden toteutumistakunnan sosiaalitoimen näkökulmasta. Selvityksenmukaan Suomessa vuonna 2006 asuntoonkuuluvien välineiden ja laitteiden (esimerkiksinosto- ja hälytyslaitteet) apuvälinepalveluidenasiakkaista työikäisiä 18–64 –vuotiaita oli 48 %asiakkaista ja yli 64 –vuotiaita 45 %. Sen sijaanyli 64-vuotiaiden osuus päivittäisten toimintojenvälineisiin liittyvistä apuvälinepalveluista oli vain21 % verrattuna työikäisten 68 prosenttiin. Päivittäistentoimintojen välineet tarkoittavat vammantai sairauden vuoksi liikkumisessa, viestinnässä,henkilökohtaisessa suoriutumisessa kotona taivapaa-ajan toiminnassa tarvittavia muita, kuinlääkinnällisen kuntoutuksen piiriin sisältyviä laitteita,koneita tai välineitä. Asuntoon kuuluvistalaitteista ja välineistä selkeästi useimmin korvattujavälineitä olivat tukikaiteet ja eri hälytysjärjestelmätja päivittäisten toimintojen välineistäkodinkoneet, autoon liittyvät välineet ja puhelimet.Asiakkaan apuvälinetarpeen arvioi useimmitenkunnan terveystoimi (26 %) ja asiakas,omaiset tai läheiset arvioivat tarpeen 8 prosentissatapauksista.Huolimatta apuvälineteknologian merkittävästäroolista yksilön toimintakyvyn ja osallistumisenmahdollistajana, on apuvälineiden saatavuudessaongelmia. Pitkät odotusajat sopivienvälineiden saamiseksi voivat vaikeuttaa CP-vammaisenihmisen ongelmia ja johtaa tulevaisuudessaentistä suurempaan palvelujen tarpeeseen.(Australian Institute of Health and Welfare2006.) Stakesin (Kylmäniemi & Töytäri 2008)sosiaalitoimeen kohdistuneen selvityksenmukaan keskimääräinen aika asiakkaan apuväli-neeseen liittyvän hakemuksen vireillepanostasiihen, että väline oli hänen käytössään, oli 3,5viikkoa. Joissain kunnissa aikaa kului alle viikko,mutta jotkut kunnat ilmoittivat ajaksi jopa 3 kuukautta.Stakesin toinen selvitys kohdistui apuvälineidenja apuvälinepalveluiden saatavuuteenterveyskeskuksissa ja keskussairaaloissa (Töytäri2007). Selvityksen mukaan terveyskeskuksista80 % ja keskussairaaloista 95 % arvioi, että niidenapuvälineiden saatavuus oli yleisesti vastasi tarvitsijoidentarpeita hyvin tai erittäin hyvin. Osavastaajista totesi kuitenkin kommunikoinnin,kuulon ja näön apuvälineiden sekä polvi- ym.tukien tarvitsijoiden apuvälineiden saatavuudenmuita heikommaksi.Apuvälineiden saatavuuden lisäksi ongelmanaon apuvälineiden rikkoutuminen, mikä vaikuttaaoleellisesti esimerkiksi sosiaalisiin osallistumismahdollisuuksiin.Mikäli korvaavaa apuvälinettäei ole saatavilla, voi esimerkiksi pyörätuolinsakorjaukseen antanut CP-vammainen ihminenjoutua viettämään useita päiviä sängyssä odottaentuolin palauttamista. Vastaavasti kommunikointilaitteensakorjaukseen luovuttanut henkilö voiolla kykenemätön kommunikointiin laitteenkorjausajan. Yleisesti ottaen yhteiskunnallistenresurssien ollessa rajallisia ne on rationalisoitusiten, että vain kaikkein kiireellisimmät yksilöllisettarpeet huomioidaan. Tällöin huomio kohdistuuvahvasti yksilöllä esiintyviin häiriöihinja vikoihin osallistumiskyvyn ja osallisuudenjäädessä pienemmille resursseille. (AustralianInstitute of Health and Welfare 2006.) EsimerkiksiStakesin (Kylmäniemi & Töytäri 2008) selvityksenmukaan määrärahat olivat perusteena 13prosentissa ilmoitetuista kielteisten apuvälinehakemuspäätöstenperusteluista.Rakennetun ympäristön esteellisyys esimerkiksiperusterveydenhuollon ehkäisevien palvelujenja laitospalvelujen kohdalla hankaloittaaja jopa estää liikkumisongelmaisia CP-vammaisiaihmisiä käyttämästä näitä palveluja(Zaffuto-Sforza 2005). Yleensäkin yli 65-vuotiai-40