CP-vammaisen aikuisen hyvinvointi, toimintakyky ja ... - Invalidiliitto.fi

2.1.2.8 Oman kunnon ylläpitoUseat CP-vammaiset aikuiset harrastavat omaehtoisestivapaa-ajan liikuntaa sen eri muodoissa(Andersson & Mattson 2001, Heller ym. 2002,Jahnsen ym. 2003a, Gaskin & Morris 2008).Näyttää siltä, että he myös hyötyvät fyysisestäharjoittelusta ja pysyvät sen avulla liikkumiskykyisenämyöhemmälle iälle. (Andersson & Mattson2001.) Motiivina fyysiselle aktiivisuudelle onuseimmiten terveyden edistäminen tai sen säilyttäminen.Syinä fyysiselle inaktiivisuudelle ovataloitekyvyn ja motivaation puute. Myös lapsuudessasaadulla fysioterapialla voi olla merkittävävaikutus yksilön fyysiselle aktiivisuudelle aikuisena,sillä osa CP-vammaisista hyödyntäälapsuuden terapiassa saatuja ohjeita ja oppejamyös aikuisiällään: nämä aikuiset ovat jopakolme kertaa todennäköisemmin fyysisestiaktiivisia kuin ne aikuiset, jotka kokevat, etteilapsuusajan fysioterapiasta ole oppinut mitään.(Jahnsen ym. 2003a.) Hellerin tutkimusryhmineen(2002) tekemän tutkimuksen mukaanaikuisten CP-vammaisten liikunnan harrastamiseenvaikuttaa oleellisesti se, mitkä ovat hänenhenkilökohtaisen avustajansa kokemat hyödytliikunnan harrastamisesta: ne CP-vammaisetaikuiset harrastivat useammin liikuntaa, joidenavustavat henkilöt kokivat siitä olevan heillehyötyä (30–79 vuotta, N = 83). CP-vammaistenihmisten liikunnan harrastamisen ja fyysisenaktiivisuuden edistämiseksi heidän avustajiaantulisi opastaa liikunnan hyödyistä CP-vammaiselleaikuiselle esimerkiksi koulutusta järjestämällä.Ruotsalaistutkimuksessa (Andersson &Mattsson 2001) 221 CP-vammaisesta aikuisesta(20–58 vuotta) 58 % oli fyysisesti aktiivisia.Liikuntaa harrastettiin urheiluseurassa ja itsekseen.Eri lajeja olivat painonnosto, kotivoimistelufysioterapeutin ohjeiden mukaan, uiminen,käveleminen, ratsastus, puutarhanhoito, kävelyapuvälineiden avulla ja seisominen seisomatelineenavulla. Tutkittavat kokivat, että fyysinenharjoittelu parantaa kävelykykyä ja/tai kykyäkelata pyörätuolilla. Myös norjalaistutkimuksessa(Jahnsen ym. 2003a) yli puolet (61 %)CP-vammaisista aikuisista (18–72 vuotta) olifyysisesti aktiivisia, mutta vastaavasti 39 %raportoi olevansa aina fyysisesti inaktiivisia(N = 406). Fyysisen aktiivisuuden on osoitettuolevan 70–100 % yleisempää niillä CP-vammaisillaaikuisilla, joilla kipua, uupumusta jakävelykyvyn heikentymistä esiintyy vain vähän.Lisäksi nuorempi ikä lisää fyysistä aktiivisuutta,kun taas sukupuolella ei näytä olevan yhteyttäaktiivisuuteen. (Jahnsen ym. 2003a.)Vaikka useimmat CP-vammaiset aikuiset harrastavatliikuntaa ja ovat fyysisesti aktiivisiaosallistumalla myös raskaampien kotitöidentekemiseen (imuroiminen, mattojen tuuletus), onepävarmaa onko aktiivisuuden intensiteettitasoriittävä terveyden edistämiseksi. Useiden CPvammaistenaikuisten fyysisen aktiivisuudenmäärä on joka tapauksessa vähäisempää, kuinmikä on yleinen suositus. (Gaskin & Morris2008.) UKK-instituutin yleisen terveysliikuntasuosituksenmukaan perusliikuntaa tulisi harrastaa3-4 tuntia viikossa ja mielellään päivittäin jatäsmä- eli kuntoliikuntaa 2-3 tuntia viikossa jokatoinen päivä. Perusliikunta pitää sisällään arki-,hyöty-, ja työmatkaliikunnan, jonka suositeltumäärä on 5-7 päivänä viikossa, 30 minuuttiapäivässä ja vähintään 10 minuutin jaksoissa.Täsmäliikunta sisältää kestävyysliikuntaa, lihaskuntoharjoitteluaja liikehallinnan harjoittelua.Kestävyysliikuntasuositus on 2-5 kertaa viikossaja 20–60 minuuttia kerrallaan. Lihaskuntoatai liikehallintaa tulisi harjoittaa 1-3 kertaa viikossa20–60 minuuttia kerrallaan.(www.ukkinstituutti.fi.)CP-vammaisille ihmisille kohdistettujen liikuntaohjelmientulisi perustua samoihin periaatteisiinkuin muulle väestölle kohdistettujen liikuntaohjelmien.Kuitenkin harjoitteluohjelmat tuleevoida tarvittaessa soveltaa yksilön liikkumis- jatoimintakykyyn. (Rimmer 2001.) EsimerkkinäCP-vammaisille aikuisille laadituista fyysisenharjoittelun suosituksista on American College37