Hyvinvointivaltion moderneja klassikoita - Diakonia ...

104
yritysten investoinneista aiheutuvien kustannusten ennakoinnin että kotitalouksien
sopeutumisen ennustettavissa olevaan tulokehitykseen. Tämän
ohella pysyvät työsuhteet heijastelevat myös työntekijäryhmien välisiä valtasuhteita.
Usein työmarkkinat jakautuvatkin turvatuista työsuhteista hyötyviin
sisäpiiriläisiin ja näiden etujen ulkopuolelle jäävien tilapäisten, määräaikaisten
tai osapäiväisten työntekijöiden muodostamaan ulkopiiriläisten
ryhmään. (Vastentahtoiset) ulkopiiriläiset joutuvat kantamaan päivittäisten
markkinoiden aiheuttaman hyvinvointivajeen.
Suomessa määrä- ja osa-aikaisiin työsuhteisiin sijoittuvien ulkopiiriläisten
osuus kaikista työsuhteista ja työntekijöistä kasvoi jonkin verran 1990-luvulla.
Aikaisemmin vähämerkityksellisen ilmiön kanssa joutui tekemisiin
1990-luvun jälkipuoliskolla keskimäärin jo viidennes palkansaajista. Osaaikaisten
määrä lisääntyi erityisesti 1990-luvun jälkipuoliskolla; heitä on
noin neljännes enemmän kuin 1990-luvun puolivälissä. Toisaalta myös kokoaikatyöllisten
määrä kasvoi hivenen, joten kysymys ei ole kokoaikaisten
työntekijöiden korvautumisesta osa-aikaisilla työntekijöillä. Näyttäisi myös
siltä, että työsuhteiden kesto ei ole lyhentynyt, pikemminkin päinvastoin,
mikä kertoo perinteisen työsuhdemallin jatkuvuudesta. Epätyypilliset työsuhteet
yleistyivät 1990-luvun aikana erityisesti naisvaltaisella julkisella
sektorilla (erityisesti kuntien sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluissa), jossa
äitiys- ja vanhempainlomasijaisuudet lisäävät määräaikaisia. Tutkijoiden
keskuudessa on ollut erimielisyyttä siitä, kuinka merkittävästä ja pysyvästä
ilmiöstä on kysymys. Yleisen käsityksen mukaan 1990-luku ei siis aiheuttanut
dramaattisia muutoksia. Tämä peruskuva ei ole ratkaisevasti muuttunut
myöskään 2000-luvulla. Esimerkiksi määräaikaisuudet eivät ole merkittävästi
lisääntyneet. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2012.)
Vuonna 2000 uudistettu työsopimuslaki loi yhdessä työmarkkinoihin
kytkeytyvän sosiaaliturvan kanssa institutionaalisen kehikon suomalaisille
työmarkkinoilla. Kyse on kansainvälisestikin arvioiden kattavasta työmarkkinoiden
epävarmuutta vähentävästä kehikosta, joka varsin kattavasti mahdollistaa
myös työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen ja aikuiskoulutuksen.
Täystyöllisyyteen tähtäävä strategia on pitkälti Polanyin näkemysten
mukainen lukuun ottamatta erilaista perussuhtautumista työmarkkinoihin.
Kun valtioneuvosto pyrkii vakauteen markkinoiden toimintaa tehostamalla,
Polanyi pyrki vakauteen markkinoiden toimintaa sääntelemällä. Lähimmäksi
nämä kaksi lähestymistapaa tulevat strategian määräaikaisten työsuhteiden